Herkkuja

Käytiin hakemassa läheisestä lihakaupasta koirille vähän ilmaisia luita samalla kun haettiin sian kieltä namien tekoa varten. Ja koirat Kiittää.

Sisu uimassa

Käytiin taas koirien kanssa luukissa metsälammella uimassa, tai siis pojat ui ja me tytöt katseltiin rannalta.

Sisu kaipaisi hieman uimakoulua. Tai siis Sisu ui kyllä jo hienosti ja kovaakin, mutta ihmisten kanssa uimista pitää vielä harjoitella. Sisu tuntuu hieman hätääntyvän kun joku immeinen lähtee uimaan. Ville sai hienot naarmut kun oli Sisun kanssa uimassa. Sisu pyrkii syliin, ja puree käsiä. Ei hyvä juttu. Tosin ei se sitä kokoaikaa tee, aluksi vaan, kyllä se sitten rauhottuu ja ui hienosti vierellä ja käy pyörähtämässä vieressä. Mutta tuo alku kohellus pitäisi saada karsittua pois. 

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Nyt on pojille tehty parit verijäljet tuonne metsään.

Ensimmäiset jäljet kävin tekemässä sadepäivänä, sateiden tauotessa. Toinen jälki ryteikköön ja toinen pitkään heinikkoon. Käytiin ajamassa jäljet samana iltana noin kuuden tunnin päästä jäljen teosta. Sisu sai mennä metsäjäljen ja Hyry heinikon. Hienosti meni molemaat pojat jälkensä ja sai jäljen päästä löytyneet rustot palkaksi.

Toiset jäljet tehtiin aurinkoisena iltana kalliolle ja metsään. Ne päästiin ajamaan vasta seuraavana päivänä työpäivän jälkeen, vaan eipä ollut enää jäljistä tietoakaan. Hyryn metsäosuudella saattoi joku haju löytyä, mutta kalliolta oli kaikki hajut kadonneet. Sisun jäljestä ei ollut mitään jäljellä. Alkupisteellä Sisu nuuski, mutta mihinkään se ei osannut lähteä. Ja kaikenlisäksi oli metsäneläimet käynyt nappaamassa poikien palkatkin jälkien päästä. Siispä ei enää yön yli jälkiä.

Sisu jäljestää taas

Nyt on jäljestyksen alkeet käyty. 

Tällä viimeisellä kerralla tutustuimme verijälkeen, jonka Sisu meni hienosti, paitsi että suurimman osan jäljestä Sisu meni ihmisjälkeä pitkin eikä sitä verijälkeä joka meni vieressä. Mutta se kuulemma aika tavallista kun jälki ajetaan heti, kun sen pitäisi saada ainakin yön yli vanheta. Eikä maastokaan ollut paras mahdollinen kun oli todella pitkää heinikkoa.

Toisena hommana tänään oli metsään tehty tonnikalajälki, jonka Sisu meni niin vauhdilla ettei meinannut perässä pysyä. Remmi ei ollut mikään hyvä naru tähän hommaan vaan se liina pitäisi hommata. 

Osaa se koira nenää näköjään käyttää. Tästä on sitten hyvä jatkaa omia harjoituksia kun on opittu mitä pitää tehdä.

Nyt se ui

Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Enää ei penska räpiköi uidessaan. Veteen mennessä saattaa vielä alkuun räpiköidä ja roiskia, mutta sitten meno tasaantuu ja Sisuhan ui hienosti. Niin se vaan harjoitus tekee mestarin, eikä tuo näytä vettä pelkäävän. Taitaa tulla penskasta aikamoinen vesipeto, aivan kuten isänsäkin on.

Sisu lähti Hyryn perään kepin hakuun

Nätisti uivat pojat vierekkäin

Osaa se Sisukin hakea keppiä, tosin vahingossa :D

Sisu jäljestää

Nyt on takana toinen puoltoistatuntinen jälkikurssia. Tälläkertaa vuorossa oli hiekka ja asvaltti.

Meillä kun nuo harjoitukset jäi tässä parin viikon aikana yhteen kertaan niin eipä odoteltu liikoja.

Ensin tehtiin jälki hiekalle. Askeleita ei tullut laskettua mutta veikkaisin että kolmekymmentä voisi olla aika lähellä. Alku jälki meni ihan toheltaen. Sisu ei edes lähtenyt jäljelle vaan söi pari ekaa namia ja rupes pyörimään ja kattelemaan että mitäs nyt? Mutta kyllä se siitä sitten lähti menemään kun ohjaaja ohjasi meitä eteenpäin ja jarrutteli Sisun touhuja. Viimeiset pari metriä menikin sitten jo hienosti, kun Sisu rauhoittui vähän ja keskittyi jälkeen.

Sen verran tuli palautetta että jälki pitäisi aloittaa rauhallisemmin, rauhoittaa koira ennen jälkeä ja lähteä rauhallisesti liikkeelle. Ohjaaja myös neuvoi kuinka ohjata koiraa remmillä, siis hidastaa ja päästää menemään.

Seuraavaksi vuorossa asvaltti. Suunnilleen saman pituinen jälki kuin hiekalle. Ja taas alkuun Sisu touhotti eteenpäin, mutta loppu jälki sujuikin sitten tosi hienosti. Tälläkertaa pistettiin Sisun remmi menemään jalkojen välistä, jolloin ohjaaminenkin, siis Sisun hidastaminen, sujui helpommin. Ainoa vaan että Sisua on pennusta asti opetettu selvittämään itsensä kun remmi menee tassujen väliin niin nyttenkin Sisu ihmetteli miksi remmi tungetaan väärään paikkaan ja yritti saada remmin pois jalkojen välistä. Mutta kyllä se siitä kun sai Sisun keskittymään jälkeen eikä remmiin.

Vieläkin lähdettiin liian reippaasti jäljelle vaikka kuvittelin että semeni paremmin. Eli vielä rauhallisemmin pitäisi lähteä matkaan.

Ensi kerralla onkin sitten viimeinen kerta ja vuorossa on veri- ja tonnikalajälki.

Sisu telttailee

Perjantaina pakattiin koirat ja kamat autoon ja suunnattiin kohti nuuksion metsiä. Koirat sekosi taas ihan täysin kun ruvettiin pakkaamaan kamoja kasaan ja suunnattiin autolle. Nuuksiossa alkumatka meni koirien tohottaessa ylikierroksilla, mutta pikku hiljaa ne siitä rupes rauhottumaan kun käveltiin ympäriinsä ja käytiin hakemassa pari geokätköä. Sisu sai harjoitella takana kulkemista kun edellä meno ei suju ilman että remmi on kokoajan kireellä.  Ja hyvinhän tuo kakara alkoi tajuamaan takana kulkemisen eikä tarvinut enää ihan parin metrin välein komennella.

Moni muukin oli päättänyt lähteä nuuksioon retkeilemään ja merkityt telttapaikat oli jo vallattuja, joten jouduimme vähän seikkailemaan että löysimme sopivan paikan leiriytyä niin ettei ihan vieressä ole ketään. 

Leiriydyimme siis hieman syrjempään, ihan omaan telttapaikkaamme jonkun lammikon rantaan jotta voimme rikkoa lakeja ja pitää koiria vapaana leiripaikalla. 

Päivän kävelyjen jälkeen pojat päätti mennä uimaan. Ja koska Villekin oli vedessä joutui Sisukin uimaan vähän pidemmän matkan mitä aikaisemmilla kerroilla. Vaan samanlaista räpiköintiä tuon kakaran uinti edelleen on. 

Telttayö sujui melko hyvin. Koirat nukkuivat teltan eteisessä kera miljoonan itikan, eli siis yrittivät nukkua ja napsivat itikoita minkä kerkesivät, mutta muuten olivat ihan rauhassa. Jopa Sisu osasi rauhottua telttaan. Usva oli ainoa joka ei ollut tyytyväinen vaan päätti karata teltasta kolme kertaa yön aikana. 

Aamulla nuotiolla istuskellessa paikalle pölähti kiukkuinen sorsa joka näytti vähän siltä että meinaa päälle tulla ja selvisihän se syykin kun rannasta emon luokse uiskenteli kolme poikasta. koiria kiinnosti kovasti tuo kiukkunen sorsa ja taisipa Sisu veteenkin tipahtaa kun kuikuili rannasta sorsien perään. 

Sellainen seikkailu tällä kertaa, ens kerralla sitten jonnekin muualle kuin nuuksioon.

Oli muuten ihanan väsyneitä koiria kun kotiin päästiin. 

Jäljellä

Noniin, nyt on meidän jälkikurssin ensimmäinen oppitunti takana, vesisateessa. Eipä meitä siellä ollut kuin kolme koirakkoa ja hyvä niin, eipä tarvii odotella niin kauaa omaa vuoroa.

Ensimmäisenä päästiin tekemään ruutu, noin metri kertaa metri ruutu tallattiin nurmikkoon ja viljeltiin sinne nameja. Sisullehan namit kelpasi eikä tarvinut kahta kertaa sanoa mitä pitää tehdä. Hyvin pysyi Sisu ruudun sisällä etsiskelemässä ja kun eksyi ulkopuolelle niin nopeasti tajusi palata takaisin oikeaan paikkaan. 

Toisena hommana tehtiin kolmio josta sitten lähti noin 20 askeleen pituinen jälki. Kolmion ideaa en ihan ymmärtänyt eikä kyllä tullut kysyttyäkään että miksi sellainen tehtiin. No kolmiosta huolimatta Sisu tajusi jälleen heti että nenä maahan ja eteenpäin. Tosi hienosti meni jälki, Sisu ei edes hutiloinut vaan meni namilta namille pomppimatta namien yli. Tai no kerran se vähän yritti hoppuilla, juuri silloin kun ohjaaja kehui kuinka hienosti menee eikä jätä nameja väliin. 

Loppuun tehtiin vielä yksi ruutu ja se meni vielä hienommin kuin ensimmäinen ruutu. 

Hyvin näytti menevän myös kurssin muilla koirakoilla sillä ohjaaja kehui kuinka hienosti kaikki koirat heti tajusivat homman idean. 

Seuraavaan kertaan onkin aikaa pari viikkoa ja sinä aikana pitäisi tuolle tehdä kotosalla jälkiä.

Perhetapaaminen

Siitä ehtikin vierähtämään jo 4 kuukautta kun viimeksi kävimme moikkaamassa Sisun siskoa, Saimia, ja Sikke-äippää. Tälläkertaa pääsi Hyry-isikin mukaan perhetapaamiseen ja hienostihan nuo valkoset touhusivat keskenään. 

Viime tapaamisella Saimi oli selvästi Sisua isompi ja ratevampi, vaan niinpä oli Sisu ottanut siskonsa kiinni näiden kuukausien aikana ja nyt oli pennut aikalailla saman kokoisia. Sisu karvoineen jopa isomman näköinen.

Saimi ja Sisu

Saimi ja Hyry-isä

Isä ja lapset

Perhetapaamisen jälkeen olikin hyvä päästä viilentymään, ja pesulle pölyisen kentän jälkeen. Hyry yritti kovasti näyttää Sisulle mallia kuinka mennään veteen ja uidaan sulavasti, mutta räpiköimistähän tuon kakaran uiminen edelleen on. Ehkäpä se siitä kun saisi Sisun uimaan vähän pidempää matkaa.

Sisu Suomenlinnassa

Sisulla olikin tänään varsinainen seikkailupäivä kun käytiin Suomenlinnassa vähän geokätköilemässä. Junamatka sujui kuin vanhalta tekijältä, mutta keskustan vilinä sitten sekoittikin herran pään. Sisu olisi halunnut mennä sinne ja tänne, moikkaamaan ihmisiä ja nuuskimaan kaikkia uusia hajuja, mutta kiltisti joutui narussa kävelemään, eikä edes päässyt moikkailemaan ketään. 

Lautan luultiin olevan jänskä juttu, mutta eipä ollut. Sinnehän se työnsi päänsä keulassa olevasta reijästä ja katseli maisemia. Pöljä. 

Muutama tunti siellä vierähti kävellen paikasta toiseen. Sisu joutui myös turistin lailla poseeraamaan nähtävyyksillä, ja hyvin alkaa tuo paikalla istuminen jo sujumaan. 

Sen verran rankka reissu tuo Sisulle oli että herra nukahti heti kun päästiin takaisin lauttaan. Keskustassakin käveli remmissä nätimmin kuin koskaan, yhtään ei jaksanut vetää. Ja junamatkakin meni nukkuen. 

Reissu teki kyllä Sisulle tosi hyvää ja kerrankin on Sisu ihan oikeesti väsynyt..

Viimeinen koulupäivä

Niin vaan meni sekin arkiahkeruus kurssi loppumaan. 

Viimeisellä kerralla koulupäivä aloitettiin näyttämällä niitä omia temppuja. Sisu kierähti oikein hienosti ja sai kovasti kehuja. Seuraavaksi pitäisi opetella kierimään toiseen suuntaan, se on kuulemma koiralle paljon vaikeampaa.

Tokana juttuna harjoiteltiin kontaktia niin että lattialle laitettiin jonoon neljä lautasta, jossa nameja, niin että lautasten välissä oli suunnilleen metri väliä. Tarkoituksena oli siis että koira pyytää katseella luvan ottaa namit lautaselta. Ensin Sisu mienasi mennä imuroimaan kaikki lautaset tyhjäksi kamalasti kiskoen, mutta kun sen sai tajuamaan homman nimen niin johan rupesi sujumaan, ei tarvinut remmillä estää ollenkaan kun se katse tuli sieltä heti jokaisen lautasen kohdalla.

Kolmantena juttuna taas harjoiteltiin seuraamista, meintiin kaikki koirakot ympäri hallia erilaisia pätkiä, eri nopeuksilla ja kääntyille joka suuntaan, välillä pysähdellen perusasentoon. Sisukin seurasi todella hienosti ja käännöksetkin sujui loistavasti. Ainoa mikä kaipaa isosti harjoitusta on hitaasti käveleminen, Sisu tuppaa kävelemään poikittain tuossa sivulla, ei pysy suorassa sivulla kun vauhti hidastuu. Mistä lie johtuu.

Neljäntenä harjoiteltiin kieltosanaa. Mehän tuota harjoittelimme silloin pentukurssilla sanalla jätä. Ja vaikka sitä ei ole sen jälkeen juurikaan harjoiteltu jätä sanalla, muistui se Sisun mieleen kun olimme pari kertaa menneet hallin keskellä olevan herkkulautasen ja lelun ohi. Ensimmäisillä kerroilla Sisu oli menossa remmi kireellä rohmuamaan herkkuja, mutta sitten se jätä sana muistui mieleen eikä herra edes vilkassut ärsykkeisiin kun mentiin uudestaan ohi. 

Viides asia oli ohitukset kaikki koirakot yhtä aikaa. Kaikki meni hyvin aina siihen asti kunnes Sisu joutui kahden koiran väliin. Joista toinen on muutaman kerran tässä koulutusten aikana Sisulle rähähtäny. Sisu ei voinut enää keskittyä, se yritti väistää tätä rähähtänyttä koiraa eikä osannut enää seurata eikä istua. Sisua sai vetää perässä ja houkutella namilla istumaan eikä silti meinannut onnistua. 

Viimeisenä asiana tällä tunnilla oli luoksetulo. Ensin harjoiteltiin remmin mitan päähän luoksetuloja jokainen omalla paikallaan. Ensin vain luokse ja sitten suoraan sivulle. Sitten kokeiltiin hallin päästä päähän luoksetuloa niin että koulutusohjaaja piti koiraa sillä aikaa kun omistaja meni toiseen päähän halia. Ensimmäiseen luoksetuloon Sisulle laitettiin liina remminjatkoksi ja sekös oli inhottavaa, Sisu ei tykännyt yhtään kun perässä roikkui jotain vaan yritti väistää sitä liinaa. mutta tuli kuitenkin luokse. Toisella kerralla jätettiin liina pois ja se sujuikin paljon hienommi. Sisu tuli reippaasti luokse ja suoraan sivulle istumaan. 

Mihinkäs kurssille me seuraavaksi ilmoittautuisimme. Rally-toko vois olla hauskaa. Harmi vaan että seuraavat ryhmät joissa olisi tilaa alkaa vasta elokuussa. Jäljestys voisi olla toinen laji jota olisi kiva päästä kokeilemaan ihan ohjatusti.

Temppuilua ja naksuttelua

Nyt ollaan pari päivää kuljettu naksuttimen kanssa pihalla. Jokaisesta katseesta palkkaan, kun Sisu on vähän unohtanut mikä katsekontakti on. Myös sivulletuloa ollaan vahvistettu naksulla ja se rupeaakin jo sujumaan tosi hienosti. Sisu jopa tuli lenkillä ihan itse oma-aloitteisesti sivulle istumaan kun kutsuin sitä luokse. Tais olla vahinko mutta isot kehut siitä vahingosta ainakin sai.

Toinen juttu mikä katseen lisäksi on unohtunut on maahan meno. Eilen kokeiltiin eikä siitä tullut yhtään mitään. Sisu ei mene maahan. Muutaman kerran jankkaamisella ja naksuttelulla sain sen vihdoin menemään maahan, mutta ei se edelleenkään siellä pysy, vaan nousee samantien ylös. Harjoittelua, harjoittelua.

Kotiläksyksi kun saimme opetella uuden tempun, rupesimme sitten jatkamaan kuolemisesta kierimiseen, ensin kyllä ajattelin jotain muuta temppua, mutta se jääköön myöhemmäksi.

Namilla kierähtämään houkuttelu ei oikein onnistunut, Sisu vaan yritti venyä kohti namia tajuamatta että kierähtämällä saisi namin paremmin. Siispä hieman avitin Sisua kierähtämään ja parin kerran jälkeen Sisu tajusi mitä siltä haluan ja se kierähti ilman apuja. Muutamat toistot ja johan rupesi herra kierimään. Vielä on tosin harjoittelemista, mutta ainakin Sisu tietää mitä pitää tehdä.

Seuraa.

Uintikausi avattu

Mikäs sen mukavampi tapa viettää aurinkoista sunnuntaita kuin lähteä hiekkakuopalle polskimaan.

Sisulle tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsi uimaan. Aiemmin ollaan vain lutrattu kaikki ojat ja lätäköt läpi.

Ensimmäisen kerran kun keppi lensi syöksyi molemmat pojat veteen. Sisulle taisi tulla hieman yllätyksenä kun jalat ei enää osunutkaan pohjaan. Uimiseksi sitä räpiköintiä en ehkä sanoisi, mutta pinnalle se pysyi ja takaisin rantaan pääsi. Höntti toisti saman jutun seuraavan kepinheiton aikana, sinne se meni taas Hyryä vastaan niin että tuli sukellus kun pohja olikin kadonnut jalkoen alta. Ehkä se siitä vielä uimaan oppii. Tällä reissulla ei enää noiden kahden kerran jälkeen mennyt niin syvälle että olisi uimaan joutunut. Pääasia ettei tuo nyt ainakaan vettä pelkää.

Hyry oli niiiiin onnellinen tästä reissusta. Uiminen ja keppi. Mikäs sen parempaa. Ja kyllähän se Usvakin kävi vähän kahlailemassa. Uimaan asti se ei vielä mennyt. Ehkäpä ens kerralla sitten.