Sienikoira Sisu

Mahtaisikohan sienikoirasta olla apua kanttarellien löytymiseen, kun ei niitä itse tuolta metsästä tunnu löytävän.

Sisusta tuskin on apua sienimetsällä sen verran tohelo se on ja menee metsässä satalasissa joka suuntaan, mutta eipä se ole keltään pois jos me vähän aivo- ja nenäjumppaillaan kera kanttarellien.

Pari päivää sitten pistin kanttarelleja purkkiin jonka kannessa muutama reikä ja purkki Sisun nenän eteen. Haistelusta naks ja nami. Sisu tajusi homman yllättävän nopeasti. Kokeiltiin jo kahdellakin purkilla, toisessa sieniä, toinen tyhjä. Ja kyllähän se sieni purkki sieltä hienosti löytyi.

Tänään palattiin takaisin yhteen purkkiin kun tajusin että pitäähän sen oppia jotenkin ilmaisemaan löytönsä. Siispä istumisella, koska se sujuu maahanmenoa paremmin. Purkki maahan, Sisu nuuhkaisee purkkia ja heti kun istuu käskystä tulee naks ja nami. Ensin Sisu oli vähän ihmeissään että ei tullut naksua nuuhkimisesta vaan käskettiin istumaan ensin, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan, ja sujui vaikka naapurintäti tuli höpöttelemään.

Kokeiltiin samaa myös Hyryn ja Usvan kanssa, mutta ei ne tajunnu mitään. Usvan kanssa meni vähän paremmin, mutta Hyryä ei kiinnostanu sienet tippaakaan.

Villen ja Hyryn harjoitukset

Hyry-isi 4 vuotta!

Onnee Hyrtsi!

Sisu seropivaelluksella

Viikonloppuna oli Etelä-Suomen Seropien jokavuotinen viikonloppuvaellus. Tällä kertaa Repovedellä.

Vaeltamassa oli meidän kolmikon lisäksi neljä muuta koiraa omistajineen. Usva oli kovin innoissaan kun näki vanhoja tuttuja joiden jokossa oli myös Usvan lempparikaveri Fanni, jonka kanssa pääsi pitkästäaikaa peuhaamaan. Pojille kaikki oli ihan uusia tuttavuuksia.

Hyry yllätti ja käyttäytyi tosi hienosti koko vaelluksen. Sisu taas sai itselleen vihulaisen. Heti vaelluksen alussa kun päästettiin kaikki koirat irti tutustumaan toisiinsa, alkoi Hupi isottelemaan Sisulle. Sisu meni karkuun ja yritti väistää, mutta silti Hupi vaan räyhäsi. Lopulta Sisukin räjähti, ensimmäistä kertaa tuli Sisulle eteen tuollainen tilanne että pitää sanoa kunnolla vieraalle koiralle takaisin. Eikä se rähinä jäänyt siihen yhteen kertaan, koko vaelluksen ajan nuo koirat haukkuivat toisensa joka kerta kun joutuivat muutamaa metriä lähemmäs toisiaan. Hupi pääsi toisenkin kerran Sisun iholle kun Sisu jäi pissalle eikä Hupin emäntä huomannut jäädä kauemmas odottamaan. Koirat rähähti toisilleen ja saipa Sisu vähän osumaakin kun sai pienen pienen haavan korvaansa.

Metsälenkkeilyn lisäksi päästiin koirien kanssa tutustumaan riippusiltaan, ajateltiin ettei koirat niin vaan suostu sitä ylittämään, mutta eihän siinä ollut mitään ongelmia. Kaikki kolme menivät sillasta yli sen kummempia ihmettelemättä.

Päivän vaellukselta kun mentiin autoilta hakemaan rinkkoja yöpymistä varten niin pojat hyppäsi samantien takakonttiin nukkumaan kun luukku aukesi ja olivat ihan selvästi sitä mieltä että voitais lähteä jo kotiin nukkumaan.

Yö meidän oli tarkoitus harjoitella telttailua, mutta koska vaellusporukalle oli varauskota varattuna, eikä sinne sitten ollutkaan ketään teltatonta menossa niin me sitten valtasimme laumamme kanssa kodan. 

Tämä olikin Sisun pisin lenkki tähän mennessä. Lauantaina matkaa kertyi meille ihmisille 13km, koirille enemmän kun jonkun hetken saivat juosta vapaana ja juoksentelivat edestakas.

Sellanen reissu tällä kertaa, parin viikon päästä on sitten vähän erilainen reissu erilaisissa maisemissa kun lähdetään lappiin.

Herkkuja

Käytiin hakemassa läheisestä lihakaupasta koirille vähän ilmaisia luita samalla kun haettiin sian kieltä namien tekoa varten. Ja koirat Kiittää.

Sisu uimassa

Käytiin taas koirien kanssa luukissa metsälammella uimassa, tai siis pojat ui ja me tytöt katseltiin rannalta.

Sisu kaipaisi hieman uimakoulua. Tai siis Sisu ui kyllä jo hienosti ja kovaakin, mutta ihmisten kanssa uimista pitää vielä harjoitella. Sisu tuntuu hieman hätääntyvän kun joku immeinen lähtee uimaan. Ville sai hienot naarmut kun oli Sisun kanssa uimassa. Sisu pyrkii syliin, ja puree käsiä. Ei hyvä juttu. Tosin ei se sitä kokoaikaa tee, aluksi vaan, kyllä se sitten rauhottuu ja ui hienosti vierellä ja käy pyörähtämässä vieressä. Mutta tuo alku kohellus pitäisi saada karsittua pois. 

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Nyt on pojille tehty parit verijäljet tuonne metsään.

Ensimmäiset jäljet kävin tekemässä sadepäivänä, sateiden tauotessa. Toinen jälki ryteikköön ja toinen pitkään heinikkoon. Käytiin ajamassa jäljet samana iltana noin kuuden tunnin päästä jäljen teosta. Sisu sai mennä metsäjäljen ja Hyry heinikon. Hienosti meni molemaat pojat jälkensä ja sai jäljen päästä löytyneet rustot palkaksi.

Toiset jäljet tehtiin aurinkoisena iltana kalliolle ja metsään. Ne päästiin ajamaan vasta seuraavana päivänä työpäivän jälkeen, vaan eipä ollut enää jäljistä tietoakaan. Hyryn metsäosuudella saattoi joku haju löytyä, mutta kalliolta oli kaikki hajut kadonneet. Sisun jäljestä ei ollut mitään jäljellä. Alkupisteellä Sisu nuuski, mutta mihinkään se ei osannut lähteä. Ja kaikenlisäksi oli metsäneläimet käynyt nappaamassa poikien palkatkin jälkien päästä. Siispä ei enää yön yli jälkiä.

Sisu jäljestää taas

Nyt on jäljestyksen alkeet käyty. 

Tällä viimeisellä kerralla tutustuimme verijälkeen, jonka Sisu meni hienosti, paitsi että suurimman osan jäljestä Sisu meni ihmisjälkeä pitkin eikä sitä verijälkeä joka meni vieressä. Mutta se kuulemma aika tavallista kun jälki ajetaan heti, kun sen pitäisi saada ainakin yön yli vanheta. Eikä maastokaan ollut paras mahdollinen kun oli todella pitkää heinikkoa.

Toisena hommana tänään oli metsään tehty tonnikalajälki, jonka Sisu meni niin vauhdilla ettei meinannut perässä pysyä. Remmi ei ollut mikään hyvä naru tähän hommaan vaan se liina pitäisi hommata. 

Osaa se koira nenää näköjään käyttää. Tästä on sitten hyvä jatkaa omia harjoituksia kun on opittu mitä pitää tehdä.

Nyt se ui

Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Enää ei penska räpiköi uidessaan. Veteen mennessä saattaa vielä alkuun räpiköidä ja roiskia, mutta sitten meno tasaantuu ja Sisuhan ui hienosti. Niin se vaan harjoitus tekee mestarin, eikä tuo näytä vettä pelkäävän. Taitaa tulla penskasta aikamoinen vesipeto, aivan kuten isänsäkin on.

Sisu lähti Hyryn perään kepin hakuun

Nätisti uivat pojat vierekkäin

Osaa se Sisukin hakea keppiä, tosin vahingossa :D