Ulkoilukuvia

Sisu, seuraa.

Sisun kouluttelu on jäänyt tasan niihin kursseihin joilla ollaan oltu ja kotona ei sitten ollakaan tehty yhtään mitään. Kiitos laiskan emännän. Mutta nyt kun olen itse päivät kotona on aikaa ja jaksamista touhuta tuon otuksen kanssa.

Tänään aloitettiin seuraamis harjoittelut aivan nollasta, eli kontaktista. Sisu sivulle ja katsetta odottamaan. Sen se kyllä osaa, tosin katseet on usein vain vilkuiluja, mutta tänään harjoiteltiin vähän pidentämään niitä katseita.  Naksutin naksu ja nameja sateli ja niin ne vilkaisut muuttui pidemmiksi katseiksi. 

Käytiin Sisun kanssa ihan kaksin vähän kävelemässä ja tietysti naksu ja iso kasa nameja mukana. Jokaisesta katseesta lenkin aikana tuli palkka. Ja loppumatkasta tuo jo seurasi hienosti pieniä pätkiä sivulla tapittaen minua silmiin. 

Tehtiin me pieni jälkikin lenkin aikana Sisu sai odotella puuhun sidottuna sen aikaa kun tein ehkä 50m pitkän namijäljen. Sisulla oli vähän liikaa vauhti jäljellä ja sitä sai toppuutella vähän väliä. Varmaan puolet nameista jäi maahan kun herralla oli niin kiire eteenpäin. Mutta hienosti se silti meni jälkeä pitkin vaikka tein jälkeen pari mutkaakin. 

Mutta niin sen taas huomaa ettei olla tehty mitään kun tuo meno on tuommosta touhotusta. Jälkiäkin pitäisi yrittää tehdä vähän useammin kuin kolmen kuukauden välein. 

Sisu, Hyry ja Remu

Nyt on taas käyty Ryttylässä Remua moikkaamassa, pääsi pojat taas vähän touhuamaan. Alkuun meinasi Sisulla vähän palaa käpy kun Hyry ja Remu molemmat ahdisteli Sisua, mutta kyllä ne siitä sitten. Hyryn mielestä kakarat ei olisi saanut leikkiä keskenään vaan piti mennä kokoajan väliin lopettamaan niiden leikit. Hyry oli ainakin mielissään kun pääsi selättämään kakaroita. 

Sisu & Remu

Hyry selättää Remun

..Ja Sisu nauraa taustalla.

Loma lapissa osa 2, mökkiviikko

Vaelluksen jälkeen suuntasimme Staalovarrin mökille joka meille oli vuokrattuna seuraavaksi viikoksi. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää vielä toinen viikko keskellä ei mitään. Koirat sai olla pihalla niin paljon kuin halusivat ja siitähän Sisu tykkää. Siellä se touhusi pihalla keppien ja tikkujen kanssa pitkät tovit. Hyvin nuo paimenet pysyy tuossa mökin pihapiirissä eikä lähe minnekään, jollei nyt poroja satu näkemään. Pari kertaa viikon aikana taisi Hyry viedä Sisun pahoille teille porojen perään. 

Usvakin vaikutti hieman tyytyväisemmältä kun päästiin telttamajoituksesta mökkiin. Ainoa vaan että erään aamupäivän kävelyllä lähimetsässä sattui Usvalle pieni tapaturma kun touhusi poikien mukana, poikien painiessa ja jalkoihin se taisi jäädä. Hirmuinen huuto vaan kuului kun Usvaan sattui. Hieman se pelästytti kun tosiaan oltiin keskellä ei mitään joten eläinlääkäriin ei ihan hetkessä olisi päässyt. Mutta onneksi ei mitään näkyviä vammoja ollut. Pienen kopeloinnin tuloksena kipu saatiin paikannettua häntään johon ei saanut koskea ilman huutoa. Mutta kun häntä näytti kaikinpuolin ehjältä eikä ollut mitenkään vinksallaan niin kai se vaan vääntyi tai jotain. 

 Mökillä oli jokseenkin väsynyttä sakkia. Usva ja Hyry ahtautuivat molemmat sängyn alle nukkumaan.

Tiistaina pakkauduttiin taas autoon ja lähdettiin maisemamatkailemaan tenojoen vartta Nuorgamissa pyörähtämään. Matkalla kavuttiin Karigasniemen Ailigastunturille geokätköilemään. Pääsi koiratkin taas juoksemaan ja kiipeämään tunturin rinnettä. Ja tietysti poseerausharjoituksiin huipulla.

Mökkiviikko meni muuten vaan mökin lähistöllä lenkkeillen. Keskiviikkona kiivettiin mökin vieressä olevan "kukkulan" huipulle. Jossa taas harjoiteltiin poseeraamista. Alkaa se pikkuhiljaa pojiltakin sujumaan. 

Ja jottei ihan tylsäksi mennyt niin pitihän poikien päästä taas touhuamaan ja vetämään keppiä.

Usva on lauman tottunein poseeraaja ja se osaakin homman jo hienosti. 

Väsynyt pieni mökkeilijä ottaa ainakin rennosti.

Torstaina käytiin sitten vielä joella ja pääsi Sisu jälleen lempi puuhaansa vesileikkeihin. Siellä se taas mennä kohelsi rantavedessä ja taisipa se hölmö muutaman kerran vähän vahingossakin veteen molskahtaa.

Ihan loisto viikko tämäkin koiratkin taisi olla ihan onnellisia, tai ei ne ainakaan valittanut.

Loma lapissa osa 1, vaellus

Nyt on takana meidän lapin loma. Hyryn kolmas sekä Sisun ja Usvan ensimmäinen kerta vaeltamassa.

Lauantaina 28.7 startattiin kohti pohjoista, koirilla saattoi olla hieman tylsä puolentoista vuorokauden automatka. Toki matkaan mahtui muutamia pysähdyksiä niin että koiratkin pääsi jaloittelemaan ja mahdollisuuksien mukaan kahlailemaan ja viilentymään kun aurinko paistoi koko lauantain kirkkaalta taivaalta.

Myös yön koirat viettivät autossa itikoilta turvassa kun me ihmiset majailtiin teltassa auton vieressä.

Sunnuntaina päästiin perille Muotkan Ruoktuun josta meidän oli tarkoitus lähteä vaeltamaan, koko päivän satoi vettä, joten päätettiin siirtää vaeltamista seuraavaan päivään. Otettiin siitä sitten yöksi huone jossa pääsi koiratkin lepäilemään kunnolla puuduttavan automatkan jälkeen.

Maanantai-aamupäivällä sitten lähdettiin vaeltamaan. Hyryllä oli oma rinkka jossa poikien ruuat kun Sisu ja Usva taas sai kulkea ilman kantamuksia. Ensi vuonna sitten ehkä Sisullekin pientä kannettavaa, kun tuosta nyt vielä vähän kasvaa ja kehittyy. 

Maanantaina matkattiin noin kymmenen kilometrin verran, välillä pysähdyttiin pitämään pienempiä taukoja ja yksi vähän pidempi ruokatauko jolloin koiratkin sai pientä välipalaa. Sisu käytti tauot touhuten ympäriinsä ja painien Hyryn kanssa, vaikka järkevämpi tapa olisi ollut lepäily, mutta sitähän tuo penikka ei oikein osaa.

Vaan tulipa se uni Sisullekin, ruokatauon touhujen jälkeen malttoi hetkeksi käydä makaamaan.

Tiistaina päivä alkoi joen ylityksellä, sehän ei Sisulle ollut mikään ongelma, Sisu meni ensin joen yli Villen, Usvan ja Hyryn kanssa ja sitten tuli vielä minua vastaan kun tulin perästä. 

Tiistaille ei tullut paljoa matkaa, ehkä noin viisi. Ja juuri kun saatiin kamat leiripaikkaan niin eikös se ruvennut satamaan vettä. Kasattiin teltta ja paettiin sinne sadetta, siitä tulikin sitten pitkä odottelu kun vettä satoi monta tuntia ja kaikki vaatteet ihan märkinä siellä teltassa paleltiin. Usva parka oli ihan jäässä ja vaan tärisi. Eipä tullut otettua sille takkia mukaan, ens kerralla sitten. Siinä se tiistai sitten menikin. 

Keskiviikko aamuna ripsi vielä vähän vettä ja maisema oli aivan sumun peitossa, näkyvyys ehkä parisataa metriä. Mutta pikkuhiljaa se siitä alkoi kirkastumaan ja lähdettiin kapuamaan Peltotunturin huippua kohti. 

Koirat oli onnessaan kun saivat painaa menemään omaa tahtiaan, Hyry vähän otti enemmänkin etäisyyttä välillä kun lähti poroja etsimään. Ja huipultahan niitä löytyi. Usvakin löysi itsestään pienen porokoiran kun lähti porojen perään.  

Jossakin vaiheessa huipulla istuskeltiin ja katseltiin maisemia, kunnes rupesi kuulumaan hirmuinen "jyrinä" kun iso lauma poroja tuli vauhdilla jostain sieltä kukkulan takaa, Hyryhän ne oli jostain hakenut ja toi ne meille näytille. Sisu vaan seisoi ja katsoi kun porot juoksee kohti, ei sentään alle jäänyt.  

Torstaina oli hengailupäivä, kiivettiin me viereisen kukkulan huipulle maisemia katselemaan, mutta muuten vaan hengailtiin leirissä.

Iltapalalla katseltiin että tunturin takaa tulee jyrinän saattelemana todella tummia pilviä. Ensimmäiset tuulenpuuskat repäisi teltasta muutamat kiilat irti, joten tuli pieni kiire pistää kaikki maholliset narut ja kiilat kunnolla kiinni. Piilouduttiin ukkosta telttaan. Yllättävän rauhallisesti koirat otti vaikka ukkonen oli ihan meidän yläpuolella, Sisu ei oikein malttanut käydä nukkumaan ja se oli ihan väsynyt. Nukkui istuviltaan, eikä voinut millään luovuttaa ja juuri kun sen sai makaamaan jyrähti ja se nousi taas ylös. 

Perjantaina heräiltiin taas vesisateeseen, joka onneksi loppui pian ja päästiin aamupalalle ja kamoja pakkaamaan. Tavoitteena päivän aikana kävellä suht lähelle autoa. Koirat sai taas muistella miten kävellään nätisti takana. 

Löydettiin kiva leiripaikka ja Ville lähti kalastamaan, se ei tosin ole ihan helppo juttu noiden kahden valkoisen kanssa jotka ovat joka heitolla lähdössä jokeen. Sisukin sai tutustua ensimmäistä kertaa kalaan, hirmu tarkasti se katseli kun Ville irroitti kalan ja päästi sen jokeen kasvamaan. 

Lauantaina vaellusta oli jäljellä enää nelisen kilometriä josta suoriuduttiin ripeästi ja saatin taas pakkautua autoon ja kaupan kautta kohti mökkiä. 

Vaellus meni kaiken kaikkiaan hyvin, Sisu ei tajunnut ollenkaan olevansa väsynyt vaan touhusi kokoajan joka suuntaan, iltaisin se vaan sitten sammu ihan yhtäkkiä johonkin. Sisusta paljastui myös se että väsyneenä siitä tulee hieman aggressiivinen ja todella tyhmä. Sisu melkeinpä hyökkäsi Usvan kimppuun kun heittelin koirille yksi ilta kiviä, Sisu myös pomppasi jokeen ihan holtittomasti ja hyökkäsi virvelin kimppuun. 

Se oli sellainen vaellus, ensivuonna sitten uudestaan.

Sienikoira Sisu

Mahtaisikohan sienikoirasta olla apua kanttarellien löytymiseen, kun ei niitä itse tuolta metsästä tunnu löytävän.

Sisusta tuskin on apua sienimetsällä sen verran tohelo se on ja menee metsässä satalasissa joka suuntaan, mutta eipä se ole keltään pois jos me vähän aivo- ja nenäjumppaillaan kera kanttarellien.

Pari päivää sitten pistin kanttarelleja purkkiin jonka kannessa muutama reikä ja purkki Sisun nenän eteen. Haistelusta naks ja nami. Sisu tajusi homman yllättävän nopeasti. Kokeiltiin jo kahdellakin purkilla, toisessa sieniä, toinen tyhjä. Ja kyllähän se sieni purkki sieltä hienosti löytyi.

Tänään palattiin takaisin yhteen purkkiin kun tajusin että pitäähän sen oppia jotenkin ilmaisemaan löytönsä. Siispä istumisella, koska se sujuu maahanmenoa paremmin. Purkki maahan, Sisu nuuhkaisee purkkia ja heti kun istuu käskystä tulee naks ja nami. Ensin Sisu oli vähän ihmeissään että ei tullut naksua nuuhkimisesta vaan käskettiin istumaan ensin, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan, ja sujui vaikka naapurintäti tuli höpöttelemään.

Kokeiltiin samaa myös Hyryn ja Usvan kanssa, mutta ei ne tajunnu mitään. Usvan kanssa meni vähän paremmin, mutta Hyryä ei kiinnostanu sienet tippaakaan.

Villen ja Hyryn harjoitukset

Hyry-isi 4 vuotta!

Onnee Hyrtsi!

Sisu seropivaelluksella

Viikonloppuna oli Etelä-Suomen Seropien jokavuotinen viikonloppuvaellus. Tällä kertaa Repovedellä.

Vaeltamassa oli meidän kolmikon lisäksi neljä muuta koiraa omistajineen. Usva oli kovin innoissaan kun näki vanhoja tuttuja joiden jokossa oli myös Usvan lempparikaveri Fanni, jonka kanssa pääsi pitkästäaikaa peuhaamaan. Pojille kaikki oli ihan uusia tuttavuuksia.

Hyry yllätti ja käyttäytyi tosi hienosti koko vaelluksen. Sisu taas sai itselleen vihulaisen. Heti vaelluksen alussa kun päästettiin kaikki koirat irti tutustumaan toisiinsa, alkoi Hupi isottelemaan Sisulle. Sisu meni karkuun ja yritti väistää, mutta silti Hupi vaan räyhäsi. Lopulta Sisukin räjähti, ensimmäistä kertaa tuli Sisulle eteen tuollainen tilanne että pitää sanoa kunnolla vieraalle koiralle takaisin. Eikä se rähinä jäänyt siihen yhteen kertaan, koko vaelluksen ajan nuo koirat haukkuivat toisensa joka kerta kun joutuivat muutamaa metriä lähemmäs toisiaan. Hupi pääsi toisenkin kerran Sisun iholle kun Sisu jäi pissalle eikä Hupin emäntä huomannut jäädä kauemmas odottamaan. Koirat rähähti toisilleen ja saipa Sisu vähän osumaakin kun sai pienen pienen haavan korvaansa.

Metsälenkkeilyn lisäksi päästiin koirien kanssa tutustumaan riippusiltaan, ajateltiin ettei koirat niin vaan suostu sitä ylittämään, mutta eihän siinä ollut mitään ongelmia. Kaikki kolme menivät sillasta yli sen kummempia ihmettelemättä.

Päivän vaellukselta kun mentiin autoilta hakemaan rinkkoja yöpymistä varten niin pojat hyppäsi samantien takakonttiin nukkumaan kun luukku aukesi ja olivat ihan selvästi sitä mieltä että voitais lähteä jo kotiin nukkumaan.

Yö meidän oli tarkoitus harjoitella telttailua, mutta koska vaellusporukalle oli varauskota varattuna, eikä sinne sitten ollutkaan ketään teltatonta menossa niin me sitten valtasimme laumamme kanssa kodan. 

Tämä olikin Sisun pisin lenkki tähän mennessä. Lauantaina matkaa kertyi meille ihmisille 13km, koirille enemmän kun jonkun hetken saivat juosta vapaana ja juoksentelivat edestakas.

Sellanen reissu tällä kertaa, parin viikon päästä on sitten vähän erilainen reissu erilaisissa maisemissa kun lähdetään lappiin.