Mutta siis hyvä me.
Ja iso kiitos neidille jolle tyrkkäsin puhelimeni että kuvaa meidän suorituksen. :D
14.5.15
Sisu agiliitää
Meillä oli tänään Sisun kanssa ekat epäviralliset agikisat, Koirakeitaan aitaputkiralli. Nollarata, mutta ajassa hävittiin n. 4 sekunttia voittajalle. Tultiin siis maxien kakkoseksi. Ja olemme kovin tyytyväisiä tulokseen. Jos ohjaaja ei sotkeutuisi omiin jalkoihinsa ja muistaisi ajoissa minne on menossa saattaisi radatkin sujua hieman ripeämmin.
Mutta siis hyvä me.
Ja iso kiitos neidille jolle tyrkkäsin puhelimeni että kuvaa meidän suorituksen. :D
Mutta siis hyvä me.
Ja iso kiitos neidille jolle tyrkkäsin puhelimeni että kuvaa meidän suorituksen. :D
12.3.14
18.12.13
Blogiväsymystä
Hieman on tämä blogi jäänyt heitteille, kun ei vaan saa aikaiseksi. Ja eipä noiden karvaisten elämässä mitään ihmeitä tapahdu että saisi jotain kirjoiteltua. Ja kamerakin vaan pölyttyy kaapissa kun ei sillä kukaan kuvia jaksa napsia.
Sisulla alkoi agilitystä eilen joululoma, eilen siis vuoden viimoiset treenit. Meillä alkaa agi sujumaan jo melko hienosti. Eilenkin tehtiin pari puhdasta rataa Sisun kanssa. Edes ohjaaja ei seonnut omiin jalkoihinsa, niin kuin välillä tuppaa tapahtumaan.
Keinua ei olla ihan hirmuisesti harjoiteltu, mutta viimeksi kun keinulle pääsimme niin Sisu sai jo kerran mennä ihan itsekseen keinun, ilman että kukaan oli hidastamassa keinua ja sepäs olikin sitten sen verran jänskää että seuraavalla kerralla tarvittiin vähän enemmän kannustusta ja pamahduksen vaimentamista.
Sisulla alkoi agilitystä eilen joululoma, eilen siis vuoden viimoiset treenit. Meillä alkaa agi sujumaan jo melko hienosti. Eilenkin tehtiin pari puhdasta rataa Sisun kanssa. Edes ohjaaja ei seonnut omiin jalkoihinsa, niin kuin välillä tuppaa tapahtumaan.
Keinua ei olla ihan hirmuisesti harjoiteltu, mutta viimeksi kun keinulle pääsimme niin Sisu sai jo kerran mennä ihan itsekseen keinun, ilman että kukaan oli hidastamassa keinua ja sepäs olikin sitten sen verran jänskää että seuraavalla kerralla tarvittiin vähän enemmän kannustusta ja pamahduksen vaimentamista.
10.10.13
Ägiliitoa
Pitkästä aikaan sain tuon kuvaajan raahattua mukaan katsomaan meidän agilitytuntia ja saatiin edes pari kuvaa ja video tositoimista. Tosin Sisun keskittyminen rataan ei ollut ihan samaa kuin silloin kun Ville ei ole mukana. Ensimmäinen rata meni ihan päin jotain, mutta toisella kierroksella onnistuttiin hieman paremmin. Ja siitä on tuo alla oleva videokin.
22.9.13
Onni onnettomuudessa
Kuten kuvasta näkyy, Sisulla oli onni matkassa ettei mennyt silmä rikki.
Pitkäkosken koirapuistossa lojuu sellainen typerä ojaputki mitä Sisu ei muistanut väistää rynnätessään puistoon tulleen koiran luokse. Putken päät on kivasti lohkeillut ja siinä on pelottavan teräviä kulmia joihin juoksevat koirat näemmä voivat itsensä satuttaa.
Onneksi Sisu onnistui törmäämään siihen niin ettei tullut kuin muutama pieni vekki silmäkulmaan ja silmän yläpuolelle. Puol senttiä väärään suuntaan ja Sisu olisi pahimmassa tapauksessa silmäpuoli.
10.8.13
Sisun toinen lapinvaellus
Sisun toinen vaellus vaellettu.
Perjantaina 19.8. pakattiin lauma autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti lappia. Pojat taas istua pönöttivät koko matkan, luulisi että olisi vähän kivempi makoilla siellä takakontissa kuin istua tuo koko 1300km:n matka.
Matkalla pysähdeltiin jokunen kerta jaloittelemaan ja nukuttiin parin tunnin yöunet samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa autossa koko lauma. Usva pääsi jalkoihini nukkumaan jotta pojilla oli edes vähän enemmän tilaa nukkua takakontissa.
Vuorokausi siinä taas vierähti ennen kuin pistettiin auto parkkiin, rinkat selkään ja nokat kohti paistunturien erämaata. Usvahan ei olisi halunnut lähteä ollenkaan mukaan. Se kun näki että pakataan rinkkoja, niin neitipä päätti pompata takaisin autoon eikä se tullut sieltä edes käskemällä pois. Taisi tajuta että nyt taas mennään jonnekin mettään telttailemaan eikä pääse kotiin lämpimään ja pehmoiseen nukkumaan.
Tällä reissulla oli Sisullakin oma rinkka. Sisu ja Hyry kantoi omansa ja Usvan ruuat puoliksi. Poikien rinkat painoi pikkasen päälle nelisen kiloa/rinkka.
Lauantaina vaellettiin ehkä joku seitsemisen kilometriä parkista Aku-putoukselle, jonne pystytettiin ensimmäinen leiri. Hyry taisi olla vähän väsynyt sillä se livahti telttaan jo ennen kuin saatiin telttaa edes pystytettyä.
Sunnuntai aamuna käytiin ihastelemassa vieressä pauhaavaa putousta ennen kamojen pakkailua ja matkan jatkumista kohti pikku-akuvaaraa. Vaellettiin noin kolmisen kilometriä pikku-akuvaaran "juurelle" jonne jätettiin rinkat odottelemaan siksi aikaa kun kiivettiin huipulle. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen sillä huipulla vettä tihutti vaakatasossa kivan pikku tuulen kanssa eikä maisemiakaan päästy juuri ihailemaan kun joka puolella oli ihan harmaata.
Laskeuduttiin takaisin kamojen luokse jossa pidettiin pieni ruokailu paussi ennen seuraavalla leiripaikalle siirtymistä. Pari kilometriä jatkettiin kohti sitä isompaa akuvaaraa ja leiriydyttiin kivan pikkupuron viereen.
Maanantaina oli vuorossa Akuvaaran valloitus. Jätettiin kamat leiriin ja lähdettiin ilman kantamuksia kiipeämään kohti huippua. Koirat nautti kun saivat olla vapaana ja touhuta ilman rinkkoja. Nyt saatiin kiipeillä auringon paistellessa ja maisematkin näkyi hieman selvemmin kuin eilisellä huipulla.
Palailtua takaisin leiriin pistettiin kamat kasaan ja pidettiin pikku paussi ennen matkan jatkumista. Edellis päivien maastot oli aikamoista pusikkoa, mutta nyt päästiin jo nauttimaan vähän kivemmasta maastosta, risukot väheni ja lopulta puutkin jäi kauas taakse.
Välillä pidettiin taukoja ja pojat pääsi peuhaamaan ja lotraamaan suolampiin ja puroihin.
Seuraava leiripaikka pystytettiin joen varteen. Joki tosin oli lähes kuiva, hyvin pääsi kävelemään yli, kun vettä oli joissain kohdin vain muutama sentti.
Tiistaina heräiltiin auringon lämmittäessä telttaa saunaksi. Ovet auki ja koirat pihalle ja ite takas nukkumaan vielä hetkeksi koirien touhutessa ihan vapaana ja vahtimattomina. Onneksi ei poroja näkynyt niin pojatkin pysyi lähistöllä makoilemassa. Aamutouhujen jälkeen taas pikkuhiljaa kamoja kasaan, rinkkoja selkään ja nokat kohti guivia. Hilpastiin taas sellainen seitsemän kilometriä jokea ylöspäin ja pystytettiin leiri siihen. Aurinko paistoi sen verran kuumasti että saatiin viritellä koirille vähän varjoisampaa paikkaa sadeviitan ja vaellussauvojen avulla.
Iltalenkiksi tehtiin seitsemän kilsan pikku kävelyretki Guivin huipulle. Komiat oli maisemat ja komia oli ilmakin. Huipulla katseltiin korpin kaartelua taivaalla ja ihailtiin maisemia.
Keskiviikkona siirryttiin taas muutama kilometri eteenpäin, nämä meidän vaeltelumatkat on melko lyhyitä, mutta mikäs kiire meillä minnekkään keskellä ei mitään. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta kun vaellettiin yli karun, kivikkoisen nyppylän kohti seuraavaa puroa. Ainoa huono puoli tässä puuttomassa tunturimaastossa on se ettei varjoa ole missään, siispä taas ensimmäiseksi leiriydyttyä saatiin rakentaa koirille varjo siitä samaisesta sadeviitasta. Onneksi olin ottanut sen mukaan, muuten oltaisiin oltu ilaman varjoa.
Loppu päivä ja ilta meni laiskotellessa upeissa maisemissa. Leiripaikalta oli komiat näkymät Norjan puolelle.
Torstaina lähdettiin takaisin autoa kohti. Koirilla oli paikat ihan jumissa, ja Sisulla tassuissa pieniä nirhaumia. Usvakaan ei olisi jaksanut enää metriäkään. Purot ja joet oli aivan rutikuivia ja juomavesi loppui kesken. Tarkoitus oli leiriytyä joen varteen, mutta koska joki oli rutikuiva oli pakko jatkaa vielä eteenpäin. Koirille löytyi matkalta pari lätäkköä josta pääsivät juomaan, mutta itse siitä ei tehnyt mieli ottaa juomavettä.
Kymmenisen kilsaa saatiin vaeltaa ennen kuin löytyi puro ja täysin erilainen leiripaikka verrattuna edellisiin, kukkaketo. Aika hassu paikka.
Pojat pääsi taas lutraamaan ja löysipä ne poronsarvenkin, jota vuorotellen järsivät.
Perjantai aamuna herättiinkin sitten viimeistä kertaa teltasta, Aamupalat, kamojen pakkailut ja viimoset kymmenisen kilsaa edessä. Ne menikin melko reippaasti kun itsellä kiilui jo pizzan kuvat silmissä ja koiratkin, tai ainakin Usva taisi tietää että nyt päästään pois metsästä, sillä se kipitti semmoista vauhtia kohti autoa. Eilisen väsymys ja jumit oli kokonaan unohdettu.
Alunperin oli tarkoitus vaeltaa vielä yksi päivä pidempään, mutta koska etenimme melko lyhyitä matkoja, emme olisi "ehtineet" enää kiertää suunniteltua reittiä. Lauantaista eteenpäin meillä oli viikoksi mökki vuokrattuna joten yksi yö olisi ollut vielä aikaa teltassa nukkumiseen. Tuo Pe-La yö vietettiin mukavasti mökkikyläillen samaan aikaan oman vaelluksensa päättäneiden kavereiden mökillä. Iso kiitos heille yöpaikasta, muuten olis tuo yksi yö vietetty jossain taukopaikalla telttaillen tai autossa nukkuen.
Vaellus oli taas kerrassaan loistava, vaikka olikin vähän turhan paljon sellista oleskelua. Ensi vuonna odottaa toivottavasti taas uudet seikkailut uusissa maisemissa.
Nämä ja muutama muu kuva lisää löytyy täältä.
Perjantaina 19.8. pakattiin lauma autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti lappia. Pojat taas istua pönöttivät koko matkan, luulisi että olisi vähän kivempi makoilla siellä takakontissa kuin istua tuo koko 1300km:n matka.
Matkalla pysähdeltiin jokunen kerta jaloittelemaan ja nukuttiin parin tunnin yöunet samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa autossa koko lauma. Usva pääsi jalkoihini nukkumaan jotta pojilla oli edes vähän enemmän tilaa nukkua takakontissa.
Vuorokausi siinä taas vierähti ennen kuin pistettiin auto parkkiin, rinkat selkään ja nokat kohti paistunturien erämaata. Usvahan ei olisi halunnut lähteä ollenkaan mukaan. Se kun näki että pakataan rinkkoja, niin neitipä päätti pompata takaisin autoon eikä se tullut sieltä edes käskemällä pois. Taisi tajuta että nyt taas mennään jonnekin mettään telttailemaan eikä pääse kotiin lämpimään ja pehmoiseen nukkumaan.
Tällä reissulla oli Sisullakin oma rinkka. Sisu ja Hyry kantoi omansa ja Usvan ruuat puoliksi. Poikien rinkat painoi pikkasen päälle nelisen kiloa/rinkka.
Lauantaina vaellettiin ehkä joku seitsemisen kilometriä parkista Aku-putoukselle, jonne pystytettiin ensimmäinen leiri. Hyry taisi olla vähän väsynyt sillä se livahti telttaan jo ennen kuin saatiin telttaa edes pystytettyä.
Sunnuntai aamuna käytiin ihastelemassa vieressä pauhaavaa putousta ennen kamojen pakkailua ja matkan jatkumista kohti pikku-akuvaaraa. Vaellettiin noin kolmisen kilometriä pikku-akuvaaran "juurelle" jonne jätettiin rinkat odottelemaan siksi aikaa kun kiivettiin huipulle. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen sillä huipulla vettä tihutti vaakatasossa kivan pikku tuulen kanssa eikä maisemiakaan päästy juuri ihailemaan kun joka puolella oli ihan harmaata.
Laskeuduttiin takaisin kamojen luokse jossa pidettiin pieni ruokailu paussi ennen seuraavalla leiripaikalle siirtymistä. Pari kilometriä jatkettiin kohti sitä isompaa akuvaaraa ja leiriydyttiin kivan pikkupuron viereen.
Maanantaina oli vuorossa Akuvaaran valloitus. Jätettiin kamat leiriin ja lähdettiin ilman kantamuksia kiipeämään kohti huippua. Koirat nautti kun saivat olla vapaana ja touhuta ilman rinkkoja. Nyt saatiin kiipeillä auringon paistellessa ja maisematkin näkyi hieman selvemmin kuin eilisellä huipulla.
Palailtua takaisin leiriin pistettiin kamat kasaan ja pidettiin pikku paussi ennen matkan jatkumista. Edellis päivien maastot oli aikamoista pusikkoa, mutta nyt päästiin jo nauttimaan vähän kivemmasta maastosta, risukot väheni ja lopulta puutkin jäi kauas taakse.
Välillä pidettiin taukoja ja pojat pääsi peuhaamaan ja lotraamaan suolampiin ja puroihin.
Seuraava leiripaikka pystytettiin joen varteen. Joki tosin oli lähes kuiva, hyvin pääsi kävelemään yli, kun vettä oli joissain kohdin vain muutama sentti.
Iltalenkiksi tehtiin seitsemän kilsan pikku kävelyretki Guivin huipulle. Komiat oli maisemat ja komia oli ilmakin. Huipulla katseltiin korpin kaartelua taivaalla ja ihailtiin maisemia.
Loppu päivä ja ilta meni laiskotellessa upeissa maisemissa. Leiripaikalta oli komiat näkymät Norjan puolelle.
Torstaina lähdettiin takaisin autoa kohti. Koirilla oli paikat ihan jumissa, ja Sisulla tassuissa pieniä nirhaumia. Usvakaan ei olisi jaksanut enää metriäkään. Purot ja joet oli aivan rutikuivia ja juomavesi loppui kesken. Tarkoitus oli leiriytyä joen varteen, mutta koska joki oli rutikuiva oli pakko jatkaa vielä eteenpäin. Koirille löytyi matkalta pari lätäkköä josta pääsivät juomaan, mutta itse siitä ei tehnyt mieli ottaa juomavettä.
Kymmenisen kilsaa saatiin vaeltaa ennen kuin löytyi puro ja täysin erilainen leiripaikka verrattuna edellisiin, kukkaketo. Aika hassu paikka.
Pojat pääsi taas lutraamaan ja löysipä ne poronsarvenkin, jota vuorotellen järsivät.
Perjantai aamuna herättiinkin sitten viimeistä kertaa teltasta, Aamupalat, kamojen pakkailut ja viimoset kymmenisen kilsaa edessä. Ne menikin melko reippaasti kun itsellä kiilui jo pizzan kuvat silmissä ja koiratkin, tai ainakin Usva taisi tietää että nyt päästään pois metsästä, sillä se kipitti semmoista vauhtia kohti autoa. Eilisen väsymys ja jumit oli kokonaan unohdettu.
Vaellus oli taas kerrassaan loistava, vaikka olikin vähän turhan paljon sellista oleskelua. Ensi vuonna odottaa toivottavasti taas uudet seikkailut uusissa maisemissa.
Nämä ja muutama muu kuva lisää löytyy täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)