20.6.12

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Nyt on pojille tehty parit verijäljet tuonne metsään.
Ensimmäiset jäljet kävin tekemässä sadepäivänä, sateiden tauotessa. Toinen jälki ryteikköön ja toinen pitkään heinikkoon. Käytiin ajamassa jäljet samana iltana noin kuuden tunnin päästä jäljen teosta. Sisu sai mennä metsäjäljen ja Hyry heinikon. Hienosti meni molemaat pojat jälkensä ja sai jäljen päästä löytyneet rustot palkaksi.

Toiset jäljet tehtiin aurinkoisena iltana kalliolle ja metsään. Ne päästiin ajamaan vasta seuraavana päivänä työpäivän jälkeen, vaan eipä ollut enää jäljistä tietoakaan. Hyryn metsäosuudella saattoi joku haju löytyä, mutta kalliolta oli kaikki hajut kadonneet. Sisun jäljestä ei ollut mitään jäljellä. Alkupisteellä Sisu nuuski, mutta mihinkään se ei osannut lähteä. Ja kaikenlisäksi oli metsäneläimet käynyt nappaamassa poikien palkatkin jälkien päästä. Siispä ei enää yön yli jälkiä.


18.6.12

Sisu jäljestää taas

Nyt on jäljestyksen alkeet käyty. 
Tällä viimeisellä kerralla tutustuimme verijälkeen, jonka Sisu meni hienosti, paitsi että suurimman osan jäljestä Sisu meni ihmisjälkeä pitkin eikä sitä verijälkeä joka meni vieressä. Mutta se kuulemma aika tavallista kun jälki ajetaan heti, kun sen pitäisi saada ainakin yön yli vanheta. Eikä maastokaan ollut paras mahdollinen kun oli todella pitkää heinikkoa.

Toisena hommana tänään oli metsään tehty tonnikalajälki, jonka Sisu meni niin vauhdilla ettei meinannut perässä pysyä. Remmi ei ollut mikään hyvä naru tähän hommaan vaan se liina pitäisi hommata. 

Osaa se koira nenää näköjään käyttää. Tästä on sitten hyvä jatkaa omia harjoituksia kun on opittu mitä pitää tehdä.


16.6.12

Nyt se ui


Nyt näyttää jo vähän paremmalta. Enää ei penska räpiköi uidessaan. Veteen mennessä saattaa vielä alkuun räpiköidä ja roiskia, mutta sitten meno tasaantuu ja Sisuhan ui hienosti. Niin se vaan harjoitus tekee mestarin, eikä tuo näytä vettä pelkäävän. Taitaa tulla penskasta aikamoinen vesipeto, aivan kuten isänsäkin on.

Sisu lähti Hyryn perään kepin hakuun

Nätisti uivat pojat vierekkäin

Osaa se Sisukin hakea keppiä, tosin vahingossa :D


11.6.12

Sisu jäljestää

Nyt on takana toinen puoltoistatuntinen jälkikurssia. Tälläkertaa vuorossa oli hiekka ja asvaltti.
Meillä kun nuo harjoitukset jäi tässä parin viikon aikana yhteen kertaan niin eipä odoteltu liikoja.

Ensin tehtiin jälki hiekalle. Askeleita ei tullut laskettua mutta veikkaisin että kolmekymmentä voisi olla aika lähellä. Alku jälki meni ihan toheltaen. Sisu ei edes lähtenyt jäljelle vaan söi pari ekaa namia ja rupes pyörimään ja kattelemaan että mitäs nyt? Mutta kyllä se siitä sitten lähti menemään kun ohjaaja ohjasi meitä eteenpäin ja jarrutteli Sisun touhuja. Viimeiset pari metriä menikin sitten jo hienosti, kun Sisu rauhoittui vähän ja keskittyi jälkeen.

Sen verran tuli palautetta että jälki pitäisi aloittaa rauhallisemmin, rauhoittaa koira ennen jälkeä ja lähteä rauhallisesti liikkeelle. Ohjaaja myös neuvoi kuinka ohjata koiraa remmillä, siis hidastaa ja päästää menemään.

Seuraavaksi vuorossa asvaltti. Suunnilleen saman pituinen jälki kuin hiekalle. Ja taas alkuun Sisu touhotti eteenpäin, mutta loppu jälki sujuikin sitten tosi hienosti. Tälläkertaa pistettiin Sisun remmi menemään jalkojen välistä, jolloin ohjaaminenkin, siis Sisun hidastaminen, sujui helpommin. Ainoa vaan että Sisua on pennusta asti opetettu selvittämään itsensä kun remmi menee tassujen väliin niin nyttenkin Sisu ihmetteli miksi remmi tungetaan väärään paikkaan ja yritti saada remmin pois jalkojen välistä. Mutta kyllä se siitä kun sai Sisun keskittymään jälkeen eikä remmiin.

Vieläkin lähdettiin liian reippaasti jäljelle vaikka kuvittelin että semeni paremmin. Eli vielä rauhallisemmin pitäisi lähteä matkaan.

Ensi kerralla onkin sitten viimeinen kerta ja vuorossa on veri- ja tonnikalajälki.


9.6.12

Sisu telttailee

Perjantaina pakattiin koirat ja kamat autoon ja suunnattiin kohti nuuksion metsiä. Koirat sekosi taas ihan täysin kun ruvettiin pakkaamaan kamoja kasaan ja suunnattiin autolle. Nuuksiossa alkumatka meni koirien tohottaessa ylikierroksilla, mutta pikku hiljaa ne siitä rupes rauhottumaan kun käveltiin ympäriinsä ja käytiin hakemassa pari geokätköä. Sisu sai harjoitella takana kulkemista kun edellä meno ei suju ilman että remmi on kokoajan kireellä.  Ja hyvinhän tuo kakara alkoi tajuamaan takana kulkemisen eikä tarvinut enää ihan parin metrin välein komennella.



Moni muukin oli päättänyt lähteä nuuksioon retkeilemään ja merkityt telttapaikat oli jo vallattuja, joten jouduimme vähän seikkailemaan että löysimme sopivan paikan leiriytyä niin ettei ihan vieressä ole ketään. 
Leiriydyimme siis hieman syrjempään, ihan omaan telttapaikkaamme jonkun lammikon rantaan jotta voimme rikkoa lakeja ja pitää koiria vapaana leiripaikalla. 



Päivän kävelyjen jälkeen pojat päätti mennä uimaan. Ja koska Villekin oli vedessä joutui Sisukin uimaan vähän pidemmän matkan mitä aikaisemmilla kerroilla. Vaan samanlaista räpiköintiä tuon kakaran uinti edelleen on. 



Telttayö sujui melko hyvin. Koirat nukkuivat teltan eteisessä kera miljoonan itikan, eli siis yrittivät nukkua ja napsivat itikoita minkä kerkesivät, mutta muuten olivat ihan rauhassa. Jopa Sisu osasi rauhottua telttaan. Usva oli ainoa joka ei ollut tyytyväinen vaan päätti karata teltasta kolme kertaa yön aikana. 



Aamulla nuotiolla istuskellessa paikalle pölähti kiukkuinen sorsa joka näytti vähän siltä että meinaa päälle tulla ja selvisihän se syykin kun rannasta emon luokse uiskenteli kolme poikasta. koiria kiinnosti kovasti tuo kiukkunen sorsa ja taisipa Sisu veteenkin tipahtaa kun kuikuili rannasta sorsien perään. 


Sellainen seikkailu tällä kertaa, ens kerralla sitten jonnekin muualle kuin nuuksioon.
Oli muuten ihanan väsyneitä koiria kun kotiin päästiin.