Sisu, seuraa.

Sisun kouluttelu on jäänyt tasan niihin kursseihin joilla ollaan oltu ja kotona ei sitten ollakaan tehty yhtään mitään. Kiitos laiskan emännän. Mutta nyt kun olen itse päivät kotona on aikaa ja jaksamista touhuta tuon otuksen kanssa.

Tänään aloitettiin seuraamis harjoittelut aivan nollasta, eli kontaktista. Sisu sivulle ja katsetta odottamaan. Sen se kyllä osaa, tosin katseet on usein vain vilkuiluja, mutta tänään harjoiteltiin vähän pidentämään niitä katseita.  Naksutin naksu ja nameja sateli ja niin ne vilkaisut muuttui pidemmiksi katseiksi. 

Käytiin Sisun kanssa ihan kaksin vähän kävelemässä ja tietysti naksu ja iso kasa nameja mukana. Jokaisesta katseesta lenkin aikana tuli palkka. Ja loppumatkasta tuo jo seurasi hienosti pieniä pätkiä sivulla tapittaen minua silmiin. 

Tehtiin me pieni jälkikin lenkin aikana Sisu sai odotella puuhun sidottuna sen aikaa kun tein ehkä 50m pitkän namijäljen. Sisulla oli vähän liikaa vauhti jäljellä ja sitä sai toppuutella vähän väliä. Varmaan puolet nameista jäi maahan kun herralla oli niin kiire eteenpäin. Mutta hienosti se silti meni jälkeä pitkin vaikka tein jälkeen pari mutkaakin. 

Mutta niin sen taas huomaa ettei olla tehty mitään kun tuo meno on tuommosta touhotusta. Jälkiäkin pitäisi yrittää tehdä vähän useammin kuin kolmen kuukauden välein. 

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Nyt on pojille tehty parit verijäljet tuonne metsään.

Ensimmäiset jäljet kävin tekemässä sadepäivänä, sateiden tauotessa. Toinen jälki ryteikköön ja toinen pitkään heinikkoon. Käytiin ajamassa jäljet samana iltana noin kuuden tunnin päästä jäljen teosta. Sisu sai mennä metsäjäljen ja Hyry heinikon. Hienosti meni molemaat pojat jälkensä ja sai jäljen päästä löytyneet rustot palkaksi.

Toiset jäljet tehtiin aurinkoisena iltana kalliolle ja metsään. Ne päästiin ajamaan vasta seuraavana päivänä työpäivän jälkeen, vaan eipä ollut enää jäljistä tietoakaan. Hyryn metsäosuudella saattoi joku haju löytyä, mutta kalliolta oli kaikki hajut kadonneet. Sisun jäljestä ei ollut mitään jäljellä. Alkupisteellä Sisu nuuski, mutta mihinkään se ei osannut lähteä. Ja kaikenlisäksi oli metsäneläimet käynyt nappaamassa poikien palkatkin jälkien päästä. Siispä ei enää yön yli jälkiä.

Sisu jäljestää taas

Nyt on jäljestyksen alkeet käyty. 

Tällä viimeisellä kerralla tutustuimme verijälkeen, jonka Sisu meni hienosti, paitsi että suurimman osan jäljestä Sisu meni ihmisjälkeä pitkin eikä sitä verijälkeä joka meni vieressä. Mutta se kuulemma aika tavallista kun jälki ajetaan heti, kun sen pitäisi saada ainakin yön yli vanheta. Eikä maastokaan ollut paras mahdollinen kun oli todella pitkää heinikkoa.

Toisena hommana tänään oli metsään tehty tonnikalajälki, jonka Sisu meni niin vauhdilla ettei meinannut perässä pysyä. Remmi ei ollut mikään hyvä naru tähän hommaan vaan se liina pitäisi hommata. 

Osaa se koira nenää näköjään käyttää. Tästä on sitten hyvä jatkaa omia harjoituksia kun on opittu mitä pitää tehdä.

Sisu jäljestää

Nyt on takana toinen puoltoistatuntinen jälkikurssia. Tälläkertaa vuorossa oli hiekka ja asvaltti.

Meillä kun nuo harjoitukset jäi tässä parin viikon aikana yhteen kertaan niin eipä odoteltu liikoja.

Ensin tehtiin jälki hiekalle. Askeleita ei tullut laskettua mutta veikkaisin että kolmekymmentä voisi olla aika lähellä. Alku jälki meni ihan toheltaen. Sisu ei edes lähtenyt jäljelle vaan söi pari ekaa namia ja rupes pyörimään ja kattelemaan että mitäs nyt? Mutta kyllä se siitä sitten lähti menemään kun ohjaaja ohjasi meitä eteenpäin ja jarrutteli Sisun touhuja. Viimeiset pari metriä menikin sitten jo hienosti, kun Sisu rauhoittui vähän ja keskittyi jälkeen.

Sen verran tuli palautetta että jälki pitäisi aloittaa rauhallisemmin, rauhoittaa koira ennen jälkeä ja lähteä rauhallisesti liikkeelle. Ohjaaja myös neuvoi kuinka ohjata koiraa remmillä, siis hidastaa ja päästää menemään.

Seuraavaksi vuorossa asvaltti. Suunnilleen saman pituinen jälki kuin hiekalle. Ja taas alkuun Sisu touhotti eteenpäin, mutta loppu jälki sujuikin sitten tosi hienosti. Tälläkertaa pistettiin Sisun remmi menemään jalkojen välistä, jolloin ohjaaminenkin, siis Sisun hidastaminen, sujui helpommin. Ainoa vaan että Sisua on pennusta asti opetettu selvittämään itsensä kun remmi menee tassujen väliin niin nyttenkin Sisu ihmetteli miksi remmi tungetaan väärään paikkaan ja yritti saada remmin pois jalkojen välistä. Mutta kyllä se siitä kun sai Sisun keskittymään jälkeen eikä remmiin.

Vieläkin lähdettiin liian reippaasti jäljelle vaikka kuvittelin että semeni paremmin. Eli vielä rauhallisemmin pitäisi lähteä matkaan.

Ensi kerralla onkin sitten viimeinen kerta ja vuorossa on veri- ja tonnikalajälki.

Jäljellä

Noniin, nyt on meidän jälkikurssin ensimmäinen oppitunti takana, vesisateessa. Eipä meitä siellä ollut kuin kolme koirakkoa ja hyvä niin, eipä tarvii odotella niin kauaa omaa vuoroa.

Ensimmäisenä päästiin tekemään ruutu, noin metri kertaa metri ruutu tallattiin nurmikkoon ja viljeltiin sinne nameja. Sisullehan namit kelpasi eikä tarvinut kahta kertaa sanoa mitä pitää tehdä. Hyvin pysyi Sisu ruudun sisällä etsiskelemässä ja kun eksyi ulkopuolelle niin nopeasti tajusi palata takaisin oikeaan paikkaan. 

Toisena hommana tehtiin kolmio josta sitten lähti noin 20 askeleen pituinen jälki. Kolmion ideaa en ihan ymmärtänyt eikä kyllä tullut kysyttyäkään että miksi sellainen tehtiin. No kolmiosta huolimatta Sisu tajusi jälleen heti että nenä maahan ja eteenpäin. Tosi hienosti meni jälki, Sisu ei edes hutiloinut vaan meni namilta namille pomppimatta namien yli. Tai no kerran se vähän yritti hoppuilla, juuri silloin kun ohjaaja kehui kuinka hienosti menee eikä jätä nameja väliin. 

Loppuun tehtiin vielä yksi ruutu ja se meni vielä hienommin kuin ensimmäinen ruutu. 

Hyvin näytti menevän myös kurssin muilla koirakoilla sillä ohjaaja kehui kuinka hienosti kaikki koirat heti tajusivat homman idean. 

Seuraavaan kertaan onkin aikaa pari viikkoa ja sinä aikana pitäisi tuolle tehdä kotosalla jälkiä.

Ensimmäinen jälki

Sisu pääsi tänään kokeilemaan ensimmäisen kerran jälkeä. Käytiin Usvan kanssa tekemässä Sisulle verilettujälki tuonne läheiselle nurmikolle. Jälki oli ehkä hurjat 10 m ja ehti vanheta sen verran että kävin kotona vaihtamassa koiraa eli ehkä vartin.

Ensimmäiset pari letun palasta Sisu napsi vahingossa ja sitten rupesi jyrsimään keppiä, joten palasimme lähtöpisteelle ja uudella yrityksellä Sisu tajusi homman nimen. Nenä maahan ja herkkuja kohti. Vähän piti toppuutella kun Sisu meinasi pari herkkua jättää välistä, mutta sen jälkeen loppu sujuikin hienosti.

Namit olisi ehkä voinut olla pikkusen lähempänä toisiaan, mutta menihän se noinkin. Ja kun tämä oli meidän molempien ensimmäinen jälki niin sallittakoon pikkuvirheet. Ens kerralla osataan molemmat paremmin. Ehkä.