Perjantaina 19.8. pakattiin lauma autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti lappia. Pojat taas istua pönöttivät koko matkan, luulisi että olisi vähän kivempi makoilla siellä takakontissa kuin istua tuo koko 1300km:n matka.
Matkalla pysähdeltiin jokunen kerta jaloittelemaan ja nukuttiin parin tunnin yöunet samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa autossa koko lauma. Usva pääsi jalkoihini nukkumaan jotta pojilla oli edes vähän enemmän tilaa nukkua takakontissa.
Vuorokausi siinä taas vierähti ennen kuin pistettiin auto parkkiin, rinkat selkään ja nokat kohti paistunturien erämaata. Usvahan ei olisi halunnut lähteä ollenkaan mukaan. Se kun näki että pakataan rinkkoja, niin neitipä päätti pompata takaisin autoon eikä se tullut sieltä edes käskemällä pois. Taisi tajuta että nyt taas mennään jonnekin mettään telttailemaan eikä pääse kotiin lämpimään ja pehmoiseen nukkumaan.
Tällä reissulla oli Sisullakin oma rinkka. Sisu ja Hyry kantoi omansa ja Usvan ruuat puoliksi. Poikien rinkat painoi pikkasen päälle nelisen kiloa/rinkka.
Lauantaina vaellettiin ehkä joku seitsemisen kilometriä parkista Aku-putoukselle, jonne pystytettiin ensimmäinen leiri. Hyry taisi olla vähän väsynyt sillä se livahti telttaan jo ennen kuin saatiin telttaa edes pystytettyä.
Sunnuntai aamuna käytiin ihastelemassa vieressä pauhaavaa putousta ennen kamojen pakkailua ja matkan jatkumista kohti pikku-akuvaaraa. Vaellettiin noin kolmisen kilometriä pikku-akuvaaran "juurelle" jonne jätettiin rinkat odottelemaan siksi aikaa kun kiivettiin huipulle. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen sillä huipulla vettä tihutti vaakatasossa kivan pikku tuulen kanssa eikä maisemiakaan päästy juuri ihailemaan kun joka puolella oli ihan harmaata.
Laskeuduttiin takaisin kamojen luokse jossa pidettiin pieni ruokailu paussi ennen seuraavalla leiripaikalle siirtymistä. Pari kilometriä jatkettiin kohti sitä isompaa akuvaaraa ja leiriydyttiin kivan pikkupuron viereen.
Maanantaina oli vuorossa Akuvaaran valloitus. Jätettiin kamat leiriin ja lähdettiin ilman kantamuksia kiipeämään kohti huippua. Koirat nautti kun saivat olla vapaana ja touhuta ilman rinkkoja. Nyt saatiin kiipeillä auringon paistellessa ja maisematkin näkyi hieman selvemmin kuin eilisellä huipulla.
Palailtua takaisin leiriin pistettiin kamat kasaan ja pidettiin pikku paussi ennen matkan jatkumista. Edellis päivien maastot oli aikamoista pusikkoa, mutta nyt päästiin jo nauttimaan vähän kivemmasta maastosta, risukot väheni ja lopulta puutkin jäi kauas taakse.
Välillä pidettiin taukoja ja pojat pääsi peuhaamaan ja lotraamaan suolampiin ja puroihin.
Seuraava leiripaikka pystytettiin joen varteen. Joki tosin oli lähes kuiva, hyvin pääsi kävelemään yli, kun vettä oli joissain kohdin vain muutama sentti.
Iltalenkiksi tehtiin seitsemän kilsan pikku kävelyretki Guivin huipulle. Komiat oli maisemat ja komia oli ilmakin. Huipulla katseltiin korpin kaartelua taivaalla ja ihailtiin maisemia.
Loppu päivä ja ilta meni laiskotellessa upeissa maisemissa. Leiripaikalta oli komiat näkymät Norjan puolelle.
Torstaina lähdettiin takaisin autoa kohti. Koirilla oli paikat ihan jumissa, ja Sisulla tassuissa pieniä nirhaumia. Usvakaan ei olisi jaksanut enää metriäkään. Purot ja joet oli aivan rutikuivia ja juomavesi loppui kesken. Tarkoitus oli leiriytyä joen varteen, mutta koska joki oli rutikuiva oli pakko jatkaa vielä eteenpäin. Koirille löytyi matkalta pari lätäkköä josta pääsivät juomaan, mutta itse siitä ei tehnyt mieli ottaa juomavettä.
Kymmenisen kilsaa saatiin vaeltaa ennen kuin löytyi puro ja täysin erilainen leiripaikka verrattuna edellisiin, kukkaketo. Aika hassu paikka.
Pojat pääsi taas lutraamaan ja löysipä ne poronsarvenkin, jota vuorotellen järsivät.
Perjantai aamuna herättiinkin sitten viimeistä kertaa teltasta, Aamupalat, kamojen pakkailut ja viimoset kymmenisen kilsaa edessä. Ne menikin melko reippaasti kun itsellä kiilui jo pizzan kuvat silmissä ja koiratkin, tai ainakin Usva taisi tietää että nyt päästään pois metsästä, sillä se kipitti semmoista vauhtia kohti autoa. Eilisen väsymys ja jumit oli kokonaan unohdettu.
Vaellus oli taas kerrassaan loistava, vaikka olikin vähän turhan paljon sellista oleskelua. Ensi vuonna odottaa toivottavasti taas uudet seikkailut uusissa maisemissa.
Nämä ja muutama muu kuva lisää löytyy täältä.
