Jäljellä

Noniin, nyt on meidän jälkikurssin ensimmäinen oppitunti takana, vesisateessa. Eipä meitä siellä ollut kuin kolme koirakkoa ja hyvä niin, eipä tarvii odotella niin kauaa omaa vuoroa.

Ensimmäisenä päästiin tekemään ruutu, noin metri kertaa metri ruutu tallattiin nurmikkoon ja viljeltiin sinne nameja. Sisullehan namit kelpasi eikä tarvinut kahta kertaa sanoa mitä pitää tehdä. Hyvin pysyi Sisu ruudun sisällä etsiskelemässä ja kun eksyi ulkopuolelle niin nopeasti tajusi palata takaisin oikeaan paikkaan. 

Toisena hommana tehtiin kolmio josta sitten lähti noin 20 askeleen pituinen jälki. Kolmion ideaa en ihan ymmärtänyt eikä kyllä tullut kysyttyäkään että miksi sellainen tehtiin. No kolmiosta huolimatta Sisu tajusi jälleen heti että nenä maahan ja eteenpäin. Tosi hienosti meni jälki, Sisu ei edes hutiloinut vaan meni namilta namille pomppimatta namien yli. Tai no kerran se vähän yritti hoppuilla, juuri silloin kun ohjaaja kehui kuinka hienosti menee eikä jätä nameja väliin. 

Loppuun tehtiin vielä yksi ruutu ja se meni vielä hienommin kuin ensimmäinen ruutu. 

Hyvin näytti menevän myös kurssin muilla koirakoilla sillä ohjaaja kehui kuinka hienosti kaikki koirat heti tajusivat homman idean. 

Seuraavaan kertaan onkin aikaa pari viikkoa ja sinä aikana pitäisi tuolle tehdä kotosalla jälkiä.

Perhetapaaminen

Siitä ehtikin vierähtämään jo 4 kuukautta kun viimeksi kävimme moikkaamassa Sisun siskoa, Saimia, ja Sikke-äippää. Tälläkertaa pääsi Hyry-isikin mukaan perhetapaamiseen ja hienostihan nuo valkoset touhusivat keskenään. 

Viime tapaamisella Saimi oli selvästi Sisua isompi ja ratevampi, vaan niinpä oli Sisu ottanut siskonsa kiinni näiden kuukausien aikana ja nyt oli pennut aikalailla saman kokoisia. Sisu karvoineen jopa isomman näköinen.

Saimi ja Sisu

Saimi ja Hyry-isä

Isä ja lapset

Perhetapaamisen jälkeen olikin hyvä päästä viilentymään, ja pesulle pölyisen kentän jälkeen. Hyry yritti kovasti näyttää Sisulle mallia kuinka mennään veteen ja uidaan sulavasti, mutta räpiköimistähän tuon kakaran uiminen edelleen on. Ehkäpä se siitä kun saisi Sisun uimaan vähän pidempää matkaa.

Sisu Suomenlinnassa

Sisulla olikin tänään varsinainen seikkailupäivä kun käytiin Suomenlinnassa vähän geokätköilemässä. Junamatka sujui kuin vanhalta tekijältä, mutta keskustan vilinä sitten sekoittikin herran pään. Sisu olisi halunnut mennä sinne ja tänne, moikkaamaan ihmisiä ja nuuskimaan kaikkia uusia hajuja, mutta kiltisti joutui narussa kävelemään, eikä edes päässyt moikkailemaan ketään. 

Lautan luultiin olevan jänskä juttu, mutta eipä ollut. Sinnehän se työnsi päänsä keulassa olevasta reijästä ja katseli maisemia. Pöljä. 

Muutama tunti siellä vierähti kävellen paikasta toiseen. Sisu joutui myös turistin lailla poseeraamaan nähtävyyksillä, ja hyvin alkaa tuo paikalla istuminen jo sujumaan. 

Sen verran rankka reissu tuo Sisulle oli että herra nukahti heti kun päästiin takaisin lauttaan. Keskustassakin käveli remmissä nätimmin kuin koskaan, yhtään ei jaksanut vetää. Ja junamatkakin meni nukkuen. 

Reissu teki kyllä Sisulle tosi hyvää ja kerrankin on Sisu ihan oikeesti väsynyt..

Pönttöpää Usva

Jotta poikien elämä helpottuisi, eikä Usvalle tarvisi aina kuukaudeksi taikoa hoitopaikkaa pari kertaa vuodessa, oli aika steriloida Usva. Edellisten juoksujen aikaan Hyry lakkasi syömästä ja vaan huusi, joten Usva oli parissa eri hoitopaikassa yhteensä kuukauden.

Eilen se päivä sitten koitti, vein Usvan puoliltapäivin lääkäriin. Viimeiseen asti Usva taisteli unta vastaan ja vaikka jo luovutti, niin vielä piti pää nostaa kun olin lähdössä pois.
Neljän tunnin jälkeen mentiin hakemaan Usvaa kotiin. Raukka oli ihan onneton se kauluri päässään, törmäili seiniin ja ovenpieliin, eikä oikein päässyt kävelemään kun kauluri osui lattiaan/maahan. Autoon sen sai kantaa kun ei se suostunut liikkumaan. Kotipihaan päästyä käytiin vähän tienvarressa kävelemässä josko ois ollut hätä, mutta eipä tuo mitään tehnyt. Kävely kaulurin kanssa sentään rupesi jo sujumaan vähän paremmin.
Pariksi päiväksi saatiin Usvalle kipulääkkeitä, kauluria pitäisi pitää pari viikkoa, eli siihen asti että tikit "sulaa" pois. Vaan eipä me tuota pottaa pidetä Usvalla sisällä silloin kun itse ollaan paikalla vahtimassa.

Ensimmäinen yö meni aikalailla valvoessa. Usva pääsi makkariin nukkumaan ja pojat joutui jäämään makkarin ulkopuolelle ja sehän ei Sisulle sopinut. Sisu pöljäili koko yön, piippaili, hyppi ovea vasten ja teki muita hölmöyksiä koko yön.

Viimeinen koulupäivä

Niin vaan meni sekin arkiahkeruus kurssi loppumaan. 

Viimeisellä kerralla koulupäivä aloitettiin näyttämällä niitä omia temppuja. Sisu kierähti oikein hienosti ja sai kovasti kehuja. Seuraavaksi pitäisi opetella kierimään toiseen suuntaan, se on kuulemma koiralle paljon vaikeampaa.

Tokana juttuna harjoiteltiin kontaktia niin että lattialle laitettiin jonoon neljä lautasta, jossa nameja, niin että lautasten välissä oli suunnilleen metri väliä. Tarkoituksena oli siis että koira pyytää katseella luvan ottaa namit lautaselta. Ensin Sisu mienasi mennä imuroimaan kaikki lautaset tyhjäksi kamalasti kiskoen, mutta kun sen sai tajuamaan homman nimen niin johan rupesi sujumaan, ei tarvinut remmillä estää ollenkaan kun se katse tuli sieltä heti jokaisen lautasen kohdalla.

Kolmantena juttuna taas harjoiteltiin seuraamista, meintiin kaikki koirakot ympäri hallia erilaisia pätkiä, eri nopeuksilla ja kääntyille joka suuntaan, välillä pysähdellen perusasentoon. Sisukin seurasi todella hienosti ja käännöksetkin sujui loistavasti. Ainoa mikä kaipaa isosti harjoitusta on hitaasti käveleminen, Sisu tuppaa kävelemään poikittain tuossa sivulla, ei pysy suorassa sivulla kun vauhti hidastuu. Mistä lie johtuu.

Neljäntenä harjoiteltiin kieltosanaa. Mehän tuota harjoittelimme silloin pentukurssilla sanalla jätä. Ja vaikka sitä ei ole sen jälkeen juurikaan harjoiteltu jätä sanalla, muistui se Sisun mieleen kun olimme pari kertaa menneet hallin keskellä olevan herkkulautasen ja lelun ohi. Ensimmäisillä kerroilla Sisu oli menossa remmi kireellä rohmuamaan herkkuja, mutta sitten se jätä sana muistui mieleen eikä herra edes vilkassut ärsykkeisiin kun mentiin uudestaan ohi. 

Viides asia oli ohitukset kaikki koirakot yhtä aikaa. Kaikki meni hyvin aina siihen asti kunnes Sisu joutui kahden koiran väliin. Joista toinen on muutaman kerran tässä koulutusten aikana Sisulle rähähtäny. Sisu ei voinut enää keskittyä, se yritti väistää tätä rähähtänyttä koiraa eikä osannut enää seurata eikä istua. Sisua sai vetää perässä ja houkutella namilla istumaan eikä silti meinannut onnistua. 

Viimeisenä asiana tällä tunnilla oli luoksetulo. Ensin harjoiteltiin remmin mitan päähän luoksetuloja jokainen omalla paikallaan. Ensin vain luokse ja sitten suoraan sivulle. Sitten kokeiltiin hallin päästä päähän luoksetuloa niin että koulutusohjaaja piti koiraa sillä aikaa kun omistaja meni toiseen päähän halia. Ensimmäiseen luoksetuloon Sisulle laitettiin liina remminjatkoksi ja sekös oli inhottavaa, Sisu ei tykännyt yhtään kun perässä roikkui jotain vaan yritti väistää sitä liinaa. mutta tuli kuitenkin luokse. Toisella kerralla jätettiin liina pois ja se sujuikin paljon hienommi. Sisu tuli reippaasti luokse ja suoraan sivulle istumaan. 

Mihinkäs kurssille me seuraavaksi ilmoittautuisimme. Rally-toko vois olla hauskaa. Harmi vaan että seuraavat ryhmät joissa olisi tilaa alkaa vasta elokuussa. Jäljestys voisi olla toinen laji jota olisi kiva päästä kokeilemaan ihan ohjatusti.

Temppuilua ja naksuttelua

Nyt ollaan pari päivää kuljettu naksuttimen kanssa pihalla. Jokaisesta katseesta palkkaan, kun Sisu on vähän unohtanut mikä katsekontakti on. Myös sivulletuloa ollaan vahvistettu naksulla ja se rupeaakin jo sujumaan tosi hienosti. Sisu jopa tuli lenkillä ihan itse oma-aloitteisesti sivulle istumaan kun kutsuin sitä luokse. Tais olla vahinko mutta isot kehut siitä vahingosta ainakin sai.

Toinen juttu mikä katseen lisäksi on unohtunut on maahan meno. Eilen kokeiltiin eikä siitä tullut yhtään mitään. Sisu ei mene maahan. Muutaman kerran jankkaamisella ja naksuttelulla sain sen vihdoin menemään maahan, mutta ei se edelleenkään siellä pysy, vaan nousee samantien ylös. Harjoittelua, harjoittelua.

Kotiläksyksi kun saimme opetella uuden tempun, rupesimme sitten jatkamaan kuolemisesta kierimiseen, ensin kyllä ajattelin jotain muuta temppua, mutta se jääköön myöhemmäksi.

Namilla kierähtämään houkuttelu ei oikein onnistunut, Sisu vaan yritti venyä kohti namia tajuamatta että kierähtämällä saisi namin paremmin. Siispä hieman avitin Sisua kierähtämään ja parin kerran jälkeen Sisu tajusi mitä siltä haluan ja se kierähti ilman apuja. Muutamat toistot ja johan rupesi herra kierimään. Vielä on tosin harjoittelemista, mutta ainakin Sisu tietää mitä pitää tehdä.

Seuraa.

Uintikausi avattu

Mikäs sen mukavampi tapa viettää aurinkoista sunnuntaita kuin lähteä hiekkakuopalle polskimaan.

Sisulle tämä olikin ensimmäinen kerta kun pääsi uimaan. Aiemmin ollaan vain lutrattu kaikki ojat ja lätäköt läpi.

Ensimmäisen kerran kun keppi lensi syöksyi molemmat pojat veteen. Sisulle taisi tulla hieman yllätyksenä kun jalat ei enää osunutkaan pohjaan. Uimiseksi sitä räpiköintiä en ehkä sanoisi, mutta pinnalle se pysyi ja takaisin rantaan pääsi. Höntti toisti saman jutun seuraavan kepinheiton aikana, sinne se meni taas Hyryä vastaan niin että tuli sukellus kun pohja olikin kadonnut jalkoen alta. Ehkä se siitä vielä uimaan oppii. Tällä reissulla ei enää noiden kahden kerran jälkeen mennyt niin syvälle että olisi uimaan joutunut. Pääasia ettei tuo nyt ainakaan vettä pelkää.

Hyry oli niiiiin onnellinen tästä reissusta. Uiminen ja keppi. Mikäs sen parempaa. Ja kyllähän se Usvakin kävi vähän kahlailemassa. Uimaan asti se ei vielä mennyt. Ehkäpä ens kerralla sitten.

Sisu koululainen

Tämän kertainen koulupäivä alkoi temppuilemalla. Jokainen koirakko vuorollaan näytti muille jonkun tempun. Me Sisun kanssa näytettiin kuinka kuollaan. Se onkin ainoa "temppu"joka Sisulle on opetettu. 

Sitten jatkettiin seuraamisella pareittain muiden katsellessa. Seuraamisen jälkeen muisteltiin taas seisomista ja liikkeestä seisomaan jättämistä. Sisulla meinaa aina se peppu tipahtaa lattiaa, eikä se meinaa oikein jäädä paikoilleen kun pitäisi. 

Seuraavaksi "uutena" hommana harjoiteltiin paikalla oloa, koirat pistettiin muutaman metrin päähän toisistaan ja jätettiin makaamaan. Sisu ei millään malttaisi olla paikoillaan, kokoajan nousi ylös ja meinasi lähteä perään. Mutta kyllä se hienosti ne muutamat kerrat jäi paikalleen ja jaksoi odotella hetkisen. Ohjaaja pisti vielä kellon käymään että saatiin kokeilla malttaako koira maata paikallaan tokossa vaaditun 2min. Sisu malttoi melkein ensimmäisen  minuutin olla aloillaan, mutta sitten alkoi hölmöily. Sisun kun pisti maahan meni hetki ja se oli taas ylhäällä, eikä olisi enää halunnut olla aloillaan vaan olisi halunnut mennä nuuskuttelemaan ympäristöä. 

Sitten harjoiteltiin luoksepäästävyyttä ja rauhassa moikkaamista. Jätettiin vuorollaan koira ohjaajalle ja käytiin itse moikkaamassa ensin muiden koirien omistajat koirien istuessa nätisti paikoillaan ja sitten uusi kierros ja moikattiin toisten koiria niin että koiran on oltava aloillaan kunnes omistaja antaa luvan mennä moikkaamaan. 

Sisu ei millään olisi halunnut istua paikoillaan kun olisi ollut niin paljon kivempaa mennä moikkaamaan kaikkia heti nyt. Mutta tosi hienosti Sisu odotteli ohjaajan kanssa kun kiertelin muiden koirakoiden luona. Ja jälleennäkeminen oli sellaista riemua kuin olisin ollut ainakin viikon poissa ja meinannut hyljätä koko koiran.

Loppuun vielä vaelleltiin ympäri salia, ohjaajan huudellessa istu-, maahan-, seiso-käskyjä ja koirathan piti saada kyseiseen asentoon mahdollisimman nopeasti.

Kotiläksyksi saatiin opetella joku uusi temppu joka ensikerralla sitten pitäisi esitellä muille. Mitähän sitä keksisi?

Ensimmäinen jälki

Sisu pääsi tänään kokeilemaan ensimmäisen kerran jälkeä. Käytiin Usvan kanssa tekemässä Sisulle verilettujälki tuonne läheiselle nurmikolle. Jälki oli ehkä hurjat 10 m ja ehti vanheta sen verran että kävin kotona vaihtamassa koiraa eli ehkä vartin.

Ensimmäiset pari letun palasta Sisu napsi vahingossa ja sitten rupesi jyrsimään keppiä, joten palasimme lähtöpisteelle ja uudella yrityksellä Sisu tajusi homman nimen. Nenä maahan ja herkkuja kohti. Vähän piti toppuutella kun Sisu meinasi pari herkkua jättää välistä, mutta sen jälkeen loppu sujuikin hienosti.

Namit olisi ehkä voinut olla pikkusen lähempänä toisiaan, mutta menihän se noinkin. Ja kun tämä oli meidän molempien ensimmäinen jälki niin sallittakoon pikkuvirheet. Ens kerralla osataan molemmat paremmin. Ehkä.