Sisun toinen lapinvaellus

Sisun toinen vaellus vaellettu.

Perjantaina 19.8. pakattiin lauma autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti lappia. Pojat taas istua pönöttivät koko matkan, luulisi että olisi vähän kivempi makoilla siellä takakontissa kuin istua tuo koko 1300km:n matka.
Matkalla pysähdeltiin jokunen kerta jaloittelemaan ja nukuttiin parin tunnin yöunet samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa autossa koko lauma. Usva pääsi jalkoihini nukkumaan jotta pojilla oli edes vähän enemmän tilaa nukkua takakontissa.
Vuorokausi siinä taas vierähti ennen kuin pistettiin auto parkkiin, rinkat selkään ja nokat kohti paistunturien erämaata. Usvahan ei olisi halunnut lähteä ollenkaan mukaan. Se kun näki että pakataan rinkkoja, niin neitipä päätti pompata takaisin autoon eikä se tullut sieltä edes käskemällä pois. Taisi tajuta että nyt taas mennään jonnekin mettään telttailemaan eikä pääse kotiin lämpimään ja pehmoiseen nukkumaan.

Tällä reissulla oli Sisullakin oma rinkka. Sisu ja Hyry kantoi omansa ja Usvan ruuat puoliksi. Poikien rinkat painoi pikkasen päälle nelisen kiloa/rinkka.

Lauantaina vaellettiin ehkä joku seitsemisen kilometriä parkista Aku-putoukselle, jonne pystytettiin ensimmäinen leiri. Hyry taisi olla vähän väsynyt sillä se livahti telttaan jo ennen kuin saatiin telttaa edes pystytettyä.

Sunnuntai aamuna käytiin ihastelemassa vieressä pauhaavaa putousta ennen kamojen pakkailua ja matkan jatkumista kohti pikku-akuvaaraa. Vaellettiin noin kolmisen kilometriä pikku-akuvaaran "juurelle" jonne jätettiin rinkat odottelemaan siksi aikaa kun kiivettiin huipulle. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen sillä huipulla vettä tihutti vaakatasossa kivan pikku tuulen kanssa eikä maisemiakaan päästy juuri ihailemaan kun joka puolella oli ihan harmaata.
Laskeuduttiin takaisin kamojen luokse jossa pidettiin pieni ruokailu paussi ennen seuraavalla leiripaikalle siirtymistä. Pari kilometriä jatkettiin kohti sitä isompaa akuvaaraa ja leiriydyttiin kivan pikkupuron viereen.

Maanantaina oli vuorossa Akuvaaran valloitus. Jätettiin kamat leiriin ja lähdettiin ilman kantamuksia kiipeämään kohti huippua. Koirat nautti kun saivat olla vapaana ja touhuta ilman rinkkoja. Nyt saatiin kiipeillä auringon paistellessa ja maisematkin näkyi hieman selvemmin kuin eilisellä huipulla.

Palailtua takaisin leiriin pistettiin kamat kasaan ja pidettiin pikku paussi ennen matkan jatkumista. Edellis päivien maastot oli aikamoista pusikkoa, mutta nyt päästiin jo nauttimaan vähän kivemmasta maastosta, risukot väheni ja lopulta puutkin jäi kauas taakse.

Välillä pidettiin taukoja ja pojat pääsi peuhaamaan ja lotraamaan suolampiin ja puroihin.

Seuraava leiripaikka pystytettiin joen varteen. Joki tosin oli lähes kuiva, hyvin pääsi kävelemään yli, kun vettä oli joissain kohdin vain muutama sentti.

Tiistaina heräiltiin auringon lämmittäessä telttaa saunaksi. Ovet auki ja koirat pihalle ja ite takas nukkumaan vielä hetkeksi koirien touhutessa ihan vapaana ja vahtimattomina. Onneksi ei poroja näkynyt niin pojatkin pysyi lähistöllä makoilemassa. Aamutouhujen jälkeen taas pikkuhiljaa kamoja kasaan, rinkkoja selkään ja nokat kohti guivia. Hilpastiin taas sellainen seitsemän kilometriä jokea ylöspäin ja pystytettiin leiri siihen. Aurinko paistoi sen verran kuumasti että saatiin viritellä koirille vähän varjoisampaa paikkaa sadeviitan ja vaellussauvojen avulla. 

Iltalenkiksi tehtiin seitsemän kilsan pikku kävelyretki Guivin huipulle. Komiat oli maisemat ja komia oli ilmakin. Huipulla katseltiin korpin kaartelua taivaalla ja ihailtiin maisemia. 

Keskiviikkona siirryttiin taas muutama kilometri eteenpäin, nämä meidän vaeltelumatkat on melko lyhyitä, mutta mikäs kiire meillä minnekkään keskellä ei mitään. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta kun vaellettiin yli karun, kivikkoisen nyppylän kohti seuraavaa puroa. Ainoa huono puoli tässä puuttomassa tunturimaastossa on se ettei varjoa ole missään, siispä taas ensimmäiseksi leiriydyttyä saatiin rakentaa koirille varjo siitä samaisesta sadeviitasta. Onneksi olin ottanut sen mukaan, muuten oltaisiin oltu ilaman varjoa. 
Loppu päivä ja ilta meni laiskotellessa upeissa maisemissa. Leiripaikalta oli komiat näkymät Norjan puolelle. 

Torstaina lähdettiin takaisin autoa kohti. Koirilla oli paikat ihan jumissa, ja Sisulla tassuissa pieniä nirhaumia. Usvakaan ei olisi jaksanut enää metriäkään. Purot ja joet oli aivan rutikuivia ja juomavesi loppui kesken. Tarkoitus oli leiriytyä joen varteen, mutta koska joki oli rutikuiva oli pakko jatkaa vielä eteenpäin. Koirille löytyi matkalta pari lätäkköä josta pääsivät juomaan, mutta itse siitä ei tehnyt mieli ottaa juomavettä. 
Kymmenisen kilsaa saatiin vaeltaa ennen kuin löytyi puro ja täysin erilainen leiripaikka verrattuna edellisiin, kukkaketo. Aika hassu paikka. 

Pojat pääsi taas lutraamaan ja löysipä ne poronsarvenkin, jota vuorotellen järsivät. 

Perjantai aamuna herättiinkin sitten viimeistä kertaa teltasta, Aamupalat, kamojen pakkailut ja viimoset kymmenisen kilsaa edessä. Ne menikin melko reippaasti kun itsellä kiilui jo pizzan kuvat silmissä ja koiratkin, tai ainakin Usva taisi tietää että nyt päästään pois metsästä, sillä se kipitti semmoista vauhtia kohti autoa. Eilisen väsymys ja jumit oli kokonaan unohdettu.

Alunperin oli tarkoitus vaeltaa vielä yksi päivä pidempään, mutta koska etenimme melko lyhyitä matkoja, emme olisi "ehtineet" enää kiertää suunniteltua reittiä. Lauantaista eteenpäin meillä oli viikoksi mökki vuokrattuna joten yksi yö olisi ollut vielä aikaa teltassa nukkumiseen. Tuo Pe-La yö vietettiin mukavasti mökkikyläillen samaan aikaan oman vaelluksensa päättäneiden kavereiden mökillä. Iso kiitos heille yöpaikasta, muuten olis tuo yksi yö vietetty jossain taukopaikalla telttaillen tai autossa nukkuen. 

Vaellus oli taas kerrassaan loistava, vaikka olikin vähän turhan paljon sellista oleskelua. Ensi vuonna odottaa toivottavasti taas uudet seikkailut uusissa maisemissa. 

Nämä ja muutama muu kuva lisää löytyy täältä.

Sisun retki helsinkiin

Lähdettiin Sisun kanssa ihan kaksin viettämään vapaa päivää ihan pääkaupunkiin asti. Kotoota hypättiin ensin bussiin jolla matkasimme 10min verran juna-asemalle, josta jatkoimme junalla kaupunkiin. Bussissa Sisu oli hieman levoton, kun ei ole hirveästi tullut julkisilla kuljettua viime aikoina, mutta ihan hienosti meidän matka sujui. Juna olikin sitten mukavampi paikka.

Kaupungissa suunnattiin ensin kauppatorille mansikoita ostamaan, ihan vaan siitä torin ekasta mansikkakojusta ettei aiheutettaisi hirveästi pahennusta torilla jonne ei koiran kanssa vissiin ole edes asiaa. Sisu ei ihan osannut käyttäytä, vaan länttäsi etutassunsa siihen toripöydän reunalle, jossa on hieman laskutilaa esmes kassia varten. Onneksi myyjä ei ollut kiukkuinen, naureskeli vaan kun Sisu oli täysillä mukana mansikoiden ostossa.

Ostosten jälkeen lähdettiin kävelemään rantaa pitkin kohti kaivaria, josta jatkoimmekin sitten matkaa rajasaaren suuntaan. En ihan aina hahmota tuota kaupunkia, enkä tajunnut kuinka pitkä matka rajasaareen kauppatorilta on tallustaa.

Matkalla Sisu pääsi pari kertaa mereen kahlaamaan ja pysähdyttiin me kerran nuuskuttelemaan yhteen koirapuistoonkin. Koirapuistossa oli puinen koira joka oli ihan hirmuisen kamala kaveri, se piti haukkua ihan pystyyn eikä Sisu uskaltanut sen lähelle ennen kuin itse meni puukoiran luo.

Rajasaaressa olikin kivasti porukkaa, ja Sisuhan rakastu heti yhteen leikattuun urokseen. Sitä se surasi koko puistoilun ajan. Meni jopa perään uimaan kun toinen haki pulloa vedestä. Hölmö Sisu.
Olipa puistossa myös toinen valkkaripoitsu, Sisu ei siitä juurikaan välittänyt.

Pitkän päivän päätteeksi matkustimme bussilla kotiin ja kotona olikin loppu illan ihanan rauhallinen Sisu.

Uimamaisterit

Mikäs sen mukavampaa hauvoille kun kuumana päivänä päästä vähän lutraamaan hiekkakuopalle. Siispä suunnistimme Firan montulle (rutikalle) tuusulaan. Kivaa oli ja jopa Usvakin innostui palloa hakemaan ja sen kanssa leikkimään poikien juostessa ympäri rantaa.

Sisu, Hyry ja Remu

Nyt on taas käyty Ryttylässä Remua moikkaamassa, pääsi pojat taas vähän touhuamaan. Alkuun meinasi Sisulla vähän palaa käpy kun Hyry ja Remu molemmat ahdisteli Sisua, mutta kyllä ne siitä sitten. Hyryn mielestä kakarat ei olisi saanut leikkiä keskenään vaan piti mennä kokoajan väliin lopettamaan niiden leikit. Hyry oli ainakin mielissään kun pääsi selättämään kakaroita. 

Sisu & Remu

Hyry selättää Remun

..Ja Sisu nauraa taustalla.

Loma lapissa osa 2, mökkiviikko

Vaelluksen jälkeen suuntasimme Staalovarrin mökille joka meille oli vuokrattuna seuraavaksi viikoksi. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää vielä toinen viikko keskellä ei mitään. Koirat sai olla pihalla niin paljon kuin halusivat ja siitähän Sisu tykkää. Siellä se touhusi pihalla keppien ja tikkujen kanssa pitkät tovit. Hyvin nuo paimenet pysyy tuossa mökin pihapiirissä eikä lähe minnekään, jollei nyt poroja satu näkemään. Pari kertaa viikon aikana taisi Hyry viedä Sisun pahoille teille porojen perään. 

Usvakin vaikutti hieman tyytyväisemmältä kun päästiin telttamajoituksesta mökkiin. Ainoa vaan että erään aamupäivän kävelyllä lähimetsässä sattui Usvalle pieni tapaturma kun touhusi poikien mukana, poikien painiessa ja jalkoihin se taisi jäädä. Hirmuinen huuto vaan kuului kun Usvaan sattui. Hieman se pelästytti kun tosiaan oltiin keskellä ei mitään joten eläinlääkäriin ei ihan hetkessä olisi päässyt. Mutta onneksi ei mitään näkyviä vammoja ollut. Pienen kopeloinnin tuloksena kipu saatiin paikannettua häntään johon ei saanut koskea ilman huutoa. Mutta kun häntä näytti kaikinpuolin ehjältä eikä ollut mitenkään vinksallaan niin kai se vaan vääntyi tai jotain. 

 Mökillä oli jokseenkin väsynyttä sakkia. Usva ja Hyry ahtautuivat molemmat sängyn alle nukkumaan.

Tiistaina pakkauduttiin taas autoon ja lähdettiin maisemamatkailemaan tenojoen vartta Nuorgamissa pyörähtämään. Matkalla kavuttiin Karigasniemen Ailigastunturille geokätköilemään. Pääsi koiratkin taas juoksemaan ja kiipeämään tunturin rinnettä. Ja tietysti poseerausharjoituksiin huipulla.

Mökkiviikko meni muuten vaan mökin lähistöllä lenkkeillen. Keskiviikkona kiivettiin mökin vieressä olevan "kukkulan" huipulle. Jossa taas harjoiteltiin poseeraamista. Alkaa se pikkuhiljaa pojiltakin sujumaan. 

Ja jottei ihan tylsäksi mennyt niin pitihän poikien päästä taas touhuamaan ja vetämään keppiä.

Usva on lauman tottunein poseeraaja ja se osaakin homman jo hienosti. 

Väsynyt pieni mökkeilijä ottaa ainakin rennosti.

Torstaina käytiin sitten vielä joella ja pääsi Sisu jälleen lempi puuhaansa vesileikkeihin. Siellä se taas mennä kohelsi rantavedessä ja taisipa se hölmö muutaman kerran vähän vahingossakin veteen molskahtaa.

Ihan loisto viikko tämäkin koiratkin taisi olla ihan onnellisia, tai ei ne ainakaan valittanut.

Loma lapissa osa 1, vaellus

Nyt on takana meidän lapin loma. Hyryn kolmas sekä Sisun ja Usvan ensimmäinen kerta vaeltamassa.

Lauantaina 28.7 startattiin kohti pohjoista, koirilla saattoi olla hieman tylsä puolentoista vuorokauden automatka. Toki matkaan mahtui muutamia pysähdyksiä niin että koiratkin pääsi jaloittelemaan ja mahdollisuuksien mukaan kahlailemaan ja viilentymään kun aurinko paistoi koko lauantain kirkkaalta taivaalta.

Myös yön koirat viettivät autossa itikoilta turvassa kun me ihmiset majailtiin teltassa auton vieressä.

Sunnuntaina päästiin perille Muotkan Ruoktuun josta meidän oli tarkoitus lähteä vaeltamaan, koko päivän satoi vettä, joten päätettiin siirtää vaeltamista seuraavaan päivään. Otettiin siitä sitten yöksi huone jossa pääsi koiratkin lepäilemään kunnolla puuduttavan automatkan jälkeen.

Maanantai-aamupäivällä sitten lähdettiin vaeltamaan. Hyryllä oli oma rinkka jossa poikien ruuat kun Sisu ja Usva taas sai kulkea ilman kantamuksia. Ensi vuonna sitten ehkä Sisullekin pientä kannettavaa, kun tuosta nyt vielä vähän kasvaa ja kehittyy. 

Maanantaina matkattiin noin kymmenen kilometrin verran, välillä pysähdyttiin pitämään pienempiä taukoja ja yksi vähän pidempi ruokatauko jolloin koiratkin sai pientä välipalaa. Sisu käytti tauot touhuten ympäriinsä ja painien Hyryn kanssa, vaikka järkevämpi tapa olisi ollut lepäily, mutta sitähän tuo penikka ei oikein osaa.

Vaan tulipa se uni Sisullekin, ruokatauon touhujen jälkeen malttoi hetkeksi käydä makaamaan.

Tiistaina päivä alkoi joen ylityksellä, sehän ei Sisulle ollut mikään ongelma, Sisu meni ensin joen yli Villen, Usvan ja Hyryn kanssa ja sitten tuli vielä minua vastaan kun tulin perästä. 

Tiistaille ei tullut paljoa matkaa, ehkä noin viisi. Ja juuri kun saatiin kamat leiripaikkaan niin eikös se ruvennut satamaan vettä. Kasattiin teltta ja paettiin sinne sadetta, siitä tulikin sitten pitkä odottelu kun vettä satoi monta tuntia ja kaikki vaatteet ihan märkinä siellä teltassa paleltiin. Usva parka oli ihan jäässä ja vaan tärisi. Eipä tullut otettua sille takkia mukaan, ens kerralla sitten. Siinä se tiistai sitten menikin. 

Keskiviikko aamuna ripsi vielä vähän vettä ja maisema oli aivan sumun peitossa, näkyvyys ehkä parisataa metriä. Mutta pikkuhiljaa se siitä alkoi kirkastumaan ja lähdettiin kapuamaan Peltotunturin huippua kohti. 

Koirat oli onnessaan kun saivat painaa menemään omaa tahtiaan, Hyry vähän otti enemmänkin etäisyyttä välillä kun lähti poroja etsimään. Ja huipultahan niitä löytyi. Usvakin löysi itsestään pienen porokoiran kun lähti porojen perään.  

Jossakin vaiheessa huipulla istuskeltiin ja katseltiin maisemia, kunnes rupesi kuulumaan hirmuinen "jyrinä" kun iso lauma poroja tuli vauhdilla jostain sieltä kukkulan takaa, Hyryhän ne oli jostain hakenut ja toi ne meille näytille. Sisu vaan seisoi ja katsoi kun porot juoksee kohti, ei sentään alle jäänyt.  

Torstaina oli hengailupäivä, kiivettiin me viereisen kukkulan huipulle maisemia katselemaan, mutta muuten vaan hengailtiin leirissä.

Iltapalalla katseltiin että tunturin takaa tulee jyrinän saattelemana todella tummia pilviä. Ensimmäiset tuulenpuuskat repäisi teltasta muutamat kiilat irti, joten tuli pieni kiire pistää kaikki maholliset narut ja kiilat kunnolla kiinni. Piilouduttiin ukkosta telttaan. Yllättävän rauhallisesti koirat otti vaikka ukkonen oli ihan meidän yläpuolella, Sisu ei oikein malttanut käydä nukkumaan ja se oli ihan väsynyt. Nukkui istuviltaan, eikä voinut millään luovuttaa ja juuri kun sen sai makaamaan jyrähti ja se nousi taas ylös. 

Perjantaina heräiltiin taas vesisateeseen, joka onneksi loppui pian ja päästiin aamupalalle ja kamoja pakkaamaan. Tavoitteena päivän aikana kävellä suht lähelle autoa. Koirat sai taas muistella miten kävellään nätisti takana. 

Löydettiin kiva leiripaikka ja Ville lähti kalastamaan, se ei tosin ole ihan helppo juttu noiden kahden valkoisen kanssa jotka ovat joka heitolla lähdössä jokeen. Sisukin sai tutustua ensimmäistä kertaa kalaan, hirmu tarkasti se katseli kun Ville irroitti kalan ja päästi sen jokeen kasvamaan. 

Lauantaina vaellusta oli jäljellä enää nelisen kilometriä josta suoriuduttiin ripeästi ja saatin taas pakkautua autoon ja kaupan kautta kohti mökkiä. 

Vaellus meni kaiken kaikkiaan hyvin, Sisu ei tajunnut ollenkaan olevansa väsynyt vaan touhusi kokoajan joka suuntaan, iltaisin se vaan sitten sammu ihan yhtäkkiä johonkin. Sisusta paljastui myös se että väsyneenä siitä tulee hieman aggressiivinen ja todella tyhmä. Sisu melkeinpä hyökkäsi Usvan kimppuun kun heittelin koirille yksi ilta kiviä, Sisu myös pomppasi jokeen ihan holtittomasti ja hyökkäsi virvelin kimppuun. 

Se oli sellainen vaellus, ensivuonna sitten uudestaan.