Sisun toinen lapinvaellus

Sisun toinen vaellus vaellettu.

Perjantaina 19.8. pakattiin lauma autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti lappia. Pojat taas istua pönöttivät koko matkan, luulisi että olisi vähän kivempi makoilla siellä takakontissa kuin istua tuo koko 1300km:n matka.
Matkalla pysähdeltiin jokunen kerta jaloittelemaan ja nukuttiin parin tunnin yöunet samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta tällä kertaa autossa koko lauma. Usva pääsi jalkoihini nukkumaan jotta pojilla oli edes vähän enemmän tilaa nukkua takakontissa.
Vuorokausi siinä taas vierähti ennen kuin pistettiin auto parkkiin, rinkat selkään ja nokat kohti paistunturien erämaata. Usvahan ei olisi halunnut lähteä ollenkaan mukaan. Se kun näki että pakataan rinkkoja, niin neitipä päätti pompata takaisin autoon eikä se tullut sieltä edes käskemällä pois. Taisi tajuta että nyt taas mennään jonnekin mettään telttailemaan eikä pääse kotiin lämpimään ja pehmoiseen nukkumaan.

Tällä reissulla oli Sisullakin oma rinkka. Sisu ja Hyry kantoi omansa ja Usvan ruuat puoliksi. Poikien rinkat painoi pikkasen päälle nelisen kiloa/rinkka.

Lauantaina vaellettiin ehkä joku seitsemisen kilometriä parkista Aku-putoukselle, jonne pystytettiin ensimmäinen leiri. Hyry taisi olla vähän väsynyt sillä se livahti telttaan jo ennen kuin saatiin telttaa edes pystytettyä.

Sunnuntai aamuna käytiin ihastelemassa vieressä pauhaavaa putousta ennen kamojen pakkailua ja matkan jatkumista kohti pikku-akuvaaraa. Vaellettiin noin kolmisen kilometriä pikku-akuvaaran "juurelle" jonne jätettiin rinkat odottelemaan siksi aikaa kun kiivettiin huipulle. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen sillä huipulla vettä tihutti vaakatasossa kivan pikku tuulen kanssa eikä maisemiakaan päästy juuri ihailemaan kun joka puolella oli ihan harmaata.
Laskeuduttiin takaisin kamojen luokse jossa pidettiin pieni ruokailu paussi ennen seuraavalla leiripaikalle siirtymistä. Pari kilometriä jatkettiin kohti sitä isompaa akuvaaraa ja leiriydyttiin kivan pikkupuron viereen.

Maanantaina oli vuorossa Akuvaaran valloitus. Jätettiin kamat leiriin ja lähdettiin ilman kantamuksia kiipeämään kohti huippua. Koirat nautti kun saivat olla vapaana ja touhuta ilman rinkkoja. Nyt saatiin kiipeillä auringon paistellessa ja maisematkin näkyi hieman selvemmin kuin eilisellä huipulla.

Palailtua takaisin leiriin pistettiin kamat kasaan ja pidettiin pikku paussi ennen matkan jatkumista. Edellis päivien maastot oli aikamoista pusikkoa, mutta nyt päästiin jo nauttimaan vähän kivemmasta maastosta, risukot väheni ja lopulta puutkin jäi kauas taakse.

Välillä pidettiin taukoja ja pojat pääsi peuhaamaan ja lotraamaan suolampiin ja puroihin.

Seuraava leiripaikka pystytettiin joen varteen. Joki tosin oli lähes kuiva, hyvin pääsi kävelemään yli, kun vettä oli joissain kohdin vain muutama sentti.

Tiistaina heräiltiin auringon lämmittäessä telttaa saunaksi. Ovet auki ja koirat pihalle ja ite takas nukkumaan vielä hetkeksi koirien touhutessa ihan vapaana ja vahtimattomina. Onneksi ei poroja näkynyt niin pojatkin pysyi lähistöllä makoilemassa. Aamutouhujen jälkeen taas pikkuhiljaa kamoja kasaan, rinkkoja selkään ja nokat kohti guivia. Hilpastiin taas sellainen seitsemän kilometriä jokea ylöspäin ja pystytettiin leiri siihen. Aurinko paistoi sen verran kuumasti että saatiin viritellä koirille vähän varjoisampaa paikkaa sadeviitan ja vaellussauvojen avulla. 

Iltalenkiksi tehtiin seitsemän kilsan pikku kävelyretki Guivin huipulle. Komiat oli maisemat ja komia oli ilmakin. Huipulla katseltiin korpin kaartelua taivaalla ja ihailtiin maisemia. 

Keskiviikkona siirryttiin taas muutama kilometri eteenpäin, nämä meidän vaeltelumatkat on melko lyhyitä, mutta mikäs kiire meillä minnekkään keskellä ei mitään. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta kun vaellettiin yli karun, kivikkoisen nyppylän kohti seuraavaa puroa. Ainoa huono puoli tässä puuttomassa tunturimaastossa on se ettei varjoa ole missään, siispä taas ensimmäiseksi leiriydyttyä saatiin rakentaa koirille varjo siitä samaisesta sadeviitasta. Onneksi olin ottanut sen mukaan, muuten oltaisiin oltu ilaman varjoa. 
Loppu päivä ja ilta meni laiskotellessa upeissa maisemissa. Leiripaikalta oli komiat näkymät Norjan puolelle. 

Torstaina lähdettiin takaisin autoa kohti. Koirilla oli paikat ihan jumissa, ja Sisulla tassuissa pieniä nirhaumia. Usvakaan ei olisi jaksanut enää metriäkään. Purot ja joet oli aivan rutikuivia ja juomavesi loppui kesken. Tarkoitus oli leiriytyä joen varteen, mutta koska joki oli rutikuiva oli pakko jatkaa vielä eteenpäin. Koirille löytyi matkalta pari lätäkköä josta pääsivät juomaan, mutta itse siitä ei tehnyt mieli ottaa juomavettä. 
Kymmenisen kilsaa saatiin vaeltaa ennen kuin löytyi puro ja täysin erilainen leiripaikka verrattuna edellisiin, kukkaketo. Aika hassu paikka. 

Pojat pääsi taas lutraamaan ja löysipä ne poronsarvenkin, jota vuorotellen järsivät. 

Perjantai aamuna herättiinkin sitten viimeistä kertaa teltasta, Aamupalat, kamojen pakkailut ja viimoset kymmenisen kilsaa edessä. Ne menikin melko reippaasti kun itsellä kiilui jo pizzan kuvat silmissä ja koiratkin, tai ainakin Usva taisi tietää että nyt päästään pois metsästä, sillä se kipitti semmoista vauhtia kohti autoa. Eilisen väsymys ja jumit oli kokonaan unohdettu.

Alunperin oli tarkoitus vaeltaa vielä yksi päivä pidempään, mutta koska etenimme melko lyhyitä matkoja, emme olisi "ehtineet" enää kiertää suunniteltua reittiä. Lauantaista eteenpäin meillä oli viikoksi mökki vuokrattuna joten yksi yö olisi ollut vielä aikaa teltassa nukkumiseen. Tuo Pe-La yö vietettiin mukavasti mökkikyläillen samaan aikaan oman vaelluksensa päättäneiden kavereiden mökillä. Iso kiitos heille yöpaikasta, muuten olis tuo yksi yö vietetty jossain taukopaikalla telttaillen tai autossa nukkuen. 

Vaellus oli taas kerrassaan loistava, vaikka olikin vähän turhan paljon sellista oleskelua. Ensi vuonna odottaa toivottavasti taas uudet seikkailut uusissa maisemissa. 

Nämä ja muutama muu kuva lisää löytyy täältä.

Loma lapissa osa 1, vaellus

Nyt on takana meidän lapin loma. Hyryn kolmas sekä Sisun ja Usvan ensimmäinen kerta vaeltamassa.

Lauantaina 28.7 startattiin kohti pohjoista, koirilla saattoi olla hieman tylsä puolentoista vuorokauden automatka. Toki matkaan mahtui muutamia pysähdyksiä niin että koiratkin pääsi jaloittelemaan ja mahdollisuuksien mukaan kahlailemaan ja viilentymään kun aurinko paistoi koko lauantain kirkkaalta taivaalta.

Myös yön koirat viettivät autossa itikoilta turvassa kun me ihmiset majailtiin teltassa auton vieressä.

Sunnuntaina päästiin perille Muotkan Ruoktuun josta meidän oli tarkoitus lähteä vaeltamaan, koko päivän satoi vettä, joten päätettiin siirtää vaeltamista seuraavaan päivään. Otettiin siitä sitten yöksi huone jossa pääsi koiratkin lepäilemään kunnolla puuduttavan automatkan jälkeen.

Maanantai-aamupäivällä sitten lähdettiin vaeltamaan. Hyryllä oli oma rinkka jossa poikien ruuat kun Sisu ja Usva taas sai kulkea ilman kantamuksia. Ensi vuonna sitten ehkä Sisullekin pientä kannettavaa, kun tuosta nyt vielä vähän kasvaa ja kehittyy. 

Maanantaina matkattiin noin kymmenen kilometrin verran, välillä pysähdyttiin pitämään pienempiä taukoja ja yksi vähän pidempi ruokatauko jolloin koiratkin sai pientä välipalaa. Sisu käytti tauot touhuten ympäriinsä ja painien Hyryn kanssa, vaikka järkevämpi tapa olisi ollut lepäily, mutta sitähän tuo penikka ei oikein osaa.

Vaan tulipa se uni Sisullekin, ruokatauon touhujen jälkeen malttoi hetkeksi käydä makaamaan.

Tiistaina päivä alkoi joen ylityksellä, sehän ei Sisulle ollut mikään ongelma, Sisu meni ensin joen yli Villen, Usvan ja Hyryn kanssa ja sitten tuli vielä minua vastaan kun tulin perästä. 

Tiistaille ei tullut paljoa matkaa, ehkä noin viisi. Ja juuri kun saatiin kamat leiripaikkaan niin eikös se ruvennut satamaan vettä. Kasattiin teltta ja paettiin sinne sadetta, siitä tulikin sitten pitkä odottelu kun vettä satoi monta tuntia ja kaikki vaatteet ihan märkinä siellä teltassa paleltiin. Usva parka oli ihan jäässä ja vaan tärisi. Eipä tullut otettua sille takkia mukaan, ens kerralla sitten. Siinä se tiistai sitten menikin. 

Keskiviikko aamuna ripsi vielä vähän vettä ja maisema oli aivan sumun peitossa, näkyvyys ehkä parisataa metriä. Mutta pikkuhiljaa se siitä alkoi kirkastumaan ja lähdettiin kapuamaan Peltotunturin huippua kohti. 

Koirat oli onnessaan kun saivat painaa menemään omaa tahtiaan, Hyry vähän otti enemmänkin etäisyyttä välillä kun lähti poroja etsimään. Ja huipultahan niitä löytyi. Usvakin löysi itsestään pienen porokoiran kun lähti porojen perään.  

Jossakin vaiheessa huipulla istuskeltiin ja katseltiin maisemia, kunnes rupesi kuulumaan hirmuinen "jyrinä" kun iso lauma poroja tuli vauhdilla jostain sieltä kukkulan takaa, Hyryhän ne oli jostain hakenut ja toi ne meille näytille. Sisu vaan seisoi ja katsoi kun porot juoksee kohti, ei sentään alle jäänyt.  

Torstaina oli hengailupäivä, kiivettiin me viereisen kukkulan huipulle maisemia katselemaan, mutta muuten vaan hengailtiin leirissä.

Iltapalalla katseltiin että tunturin takaa tulee jyrinän saattelemana todella tummia pilviä. Ensimmäiset tuulenpuuskat repäisi teltasta muutamat kiilat irti, joten tuli pieni kiire pistää kaikki maholliset narut ja kiilat kunnolla kiinni. Piilouduttiin ukkosta telttaan. Yllättävän rauhallisesti koirat otti vaikka ukkonen oli ihan meidän yläpuolella, Sisu ei oikein malttanut käydä nukkumaan ja se oli ihan väsynyt. Nukkui istuviltaan, eikä voinut millään luovuttaa ja juuri kun sen sai makaamaan jyrähti ja se nousi taas ylös. 

Perjantaina heräiltiin taas vesisateeseen, joka onneksi loppui pian ja päästiin aamupalalle ja kamoja pakkaamaan. Tavoitteena päivän aikana kävellä suht lähelle autoa. Koirat sai taas muistella miten kävellään nätisti takana. 

Löydettiin kiva leiripaikka ja Ville lähti kalastamaan, se ei tosin ole ihan helppo juttu noiden kahden valkoisen kanssa jotka ovat joka heitolla lähdössä jokeen. Sisukin sai tutustua ensimmäistä kertaa kalaan, hirmu tarkasti se katseli kun Ville irroitti kalan ja päästi sen jokeen kasvamaan. 

Lauantaina vaellusta oli jäljellä enää nelisen kilometriä josta suoriuduttiin ripeästi ja saatin taas pakkautua autoon ja kaupan kautta kohti mökkiä. 

Vaellus meni kaiken kaikkiaan hyvin, Sisu ei tajunnut ollenkaan olevansa väsynyt vaan touhusi kokoajan joka suuntaan, iltaisin se vaan sitten sammu ihan yhtäkkiä johonkin. Sisusta paljastui myös se että väsyneenä siitä tulee hieman aggressiivinen ja todella tyhmä. Sisu melkeinpä hyökkäsi Usvan kimppuun kun heittelin koirille yksi ilta kiviä, Sisu myös pomppasi jokeen ihan holtittomasti ja hyökkäsi virvelin kimppuun. 

Se oli sellainen vaellus, ensivuonna sitten uudestaan.

Sisu seropivaelluksella

Viikonloppuna oli Etelä-Suomen Seropien jokavuotinen viikonloppuvaellus. Tällä kertaa Repovedellä.

Vaeltamassa oli meidän kolmikon lisäksi neljä muuta koiraa omistajineen. Usva oli kovin innoissaan kun näki vanhoja tuttuja joiden jokossa oli myös Usvan lempparikaveri Fanni, jonka kanssa pääsi pitkästäaikaa peuhaamaan. Pojille kaikki oli ihan uusia tuttavuuksia.

Hyry yllätti ja käyttäytyi tosi hienosti koko vaelluksen. Sisu taas sai itselleen vihulaisen. Heti vaelluksen alussa kun päästettiin kaikki koirat irti tutustumaan toisiinsa, alkoi Hupi isottelemaan Sisulle. Sisu meni karkuun ja yritti väistää, mutta silti Hupi vaan räyhäsi. Lopulta Sisukin räjähti, ensimmäistä kertaa tuli Sisulle eteen tuollainen tilanne että pitää sanoa kunnolla vieraalle koiralle takaisin. Eikä se rähinä jäänyt siihen yhteen kertaan, koko vaelluksen ajan nuo koirat haukkuivat toisensa joka kerta kun joutuivat muutamaa metriä lähemmäs toisiaan. Hupi pääsi toisenkin kerran Sisun iholle kun Sisu jäi pissalle eikä Hupin emäntä huomannut jäädä kauemmas odottamaan. Koirat rähähti toisilleen ja saipa Sisu vähän osumaakin kun sai pienen pienen haavan korvaansa.

Metsälenkkeilyn lisäksi päästiin koirien kanssa tutustumaan riippusiltaan, ajateltiin ettei koirat niin vaan suostu sitä ylittämään, mutta eihän siinä ollut mitään ongelmia. Kaikki kolme menivät sillasta yli sen kummempia ihmettelemättä.

Päivän vaellukselta kun mentiin autoilta hakemaan rinkkoja yöpymistä varten niin pojat hyppäsi samantien takakonttiin nukkumaan kun luukku aukesi ja olivat ihan selvästi sitä mieltä että voitais lähteä jo kotiin nukkumaan.

Yö meidän oli tarkoitus harjoitella telttailua, mutta koska vaellusporukalle oli varauskota varattuna, eikä sinne sitten ollutkaan ketään teltatonta menossa niin me sitten valtasimme laumamme kanssa kodan. 

Tämä olikin Sisun pisin lenkki tähän mennessä. Lauantaina matkaa kertyi meille ihmisille 13km, koirille enemmän kun jonkun hetken saivat juosta vapaana ja juoksentelivat edestakas.

Sellanen reissu tällä kertaa, parin viikon päästä on sitten vähän erilainen reissu erilaisissa maisemissa kun lähdetään lappiin.