Se olikin sitten neljäs läppärin piuha minkä herra päätti pistää palasiksi. Samalla meni myös mun ainokainen käsveskani ja sieltä kaivettu kippo sekä avaamaton batterytölkki, johon Sisu oli purru reijän niin että eteisen lattialla oli batterylätäkkö. Ja tämän kaiken Sisu askarteli tunnin, maks. puolentoista tunnin yksinolon aikana. Että kiitos vaan.
Juu juu, oma moka. Mitäs jätin kassini koirien remminaulakkoon roikkumaan ja läppärin sohvan käsinojalle jemmaan tyynyjen alle missä se aina on. Pitäs vissii opetella keräämään piuhat jemmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti