Nyt on takana meidän lapin loma. Hyryn kolmas sekä Sisun ja Usvan ensimmäinen kerta vaeltamassa.
Lauantaina 28.7 startattiin kohti pohjoista, koirilla saattoi olla hieman tylsä puolentoista vuorokauden automatka. Toki matkaan mahtui muutamia pysähdyksiä niin että koiratkin pääsi jaloittelemaan ja mahdollisuuksien mukaan kahlailemaan ja viilentymään kun aurinko paistoi koko lauantain kirkkaalta taivaalta.
Myös yön koirat viettivät autossa itikoilta turvassa kun me ihmiset majailtiin teltassa auton vieressä.
Sunnuntaina päästiin perille Muotkan Ruoktuun josta meidän oli tarkoitus lähteä vaeltamaan, koko päivän satoi vettä, joten päätettiin siirtää vaeltamista seuraavaan päivään. Otettiin siitä sitten yöksi huone jossa pääsi koiratkin lepäilemään kunnolla puuduttavan automatkan jälkeen.
Maanantai-aamupäivällä sitten lähdettiin vaeltamaan. Hyryllä oli oma rinkka jossa poikien ruuat kun Sisu ja Usva taas sai kulkea ilman kantamuksia. Ensi vuonna sitten ehkä Sisullekin pientä kannettavaa, kun tuosta nyt vielä vähän kasvaa ja kehittyy.
Maanantaina matkattiin noin kymmenen kilometrin verran, välillä pysähdyttiin pitämään pienempiä taukoja ja yksi vähän pidempi ruokatauko jolloin koiratkin sai pientä välipalaa. Sisu käytti tauot touhuten ympäriinsä ja painien Hyryn kanssa, vaikka järkevämpi tapa olisi ollut lepäily, mutta sitähän tuo penikka ei oikein osaa.
Vaan tulipa se uni Sisullekin, ruokatauon touhujen jälkeen malttoi hetkeksi käydä makaamaan.
Tiistaina päivä alkoi joen ylityksellä, sehän ei Sisulle ollut mikään ongelma, Sisu meni ensin joen yli Villen, Usvan ja Hyryn kanssa ja sitten tuli vielä minua vastaan kun tulin perästä.
Tiistaille ei tullut paljoa matkaa, ehkä noin viisi. Ja juuri kun saatiin kamat leiripaikkaan niin eikös se ruvennut satamaan vettä. Kasattiin teltta ja paettiin sinne sadetta, siitä tulikin sitten pitkä odottelu kun vettä satoi monta tuntia ja kaikki vaatteet ihan märkinä siellä teltassa paleltiin. Usva parka oli ihan jäässä ja vaan tärisi. Eipä tullut otettua sille takkia mukaan, ens kerralla sitten. Siinä se tiistai sitten menikin.
Keskiviikko aamuna ripsi vielä vähän vettä ja maisema oli aivan sumun peitossa, näkyvyys ehkä parisataa metriä. Mutta pikkuhiljaa se siitä alkoi kirkastumaan ja lähdettiin kapuamaan Peltotunturin huippua kohti.
Koirat oli onnessaan kun saivat painaa menemään omaa tahtiaan, Hyry vähän otti enemmänkin etäisyyttä välillä kun lähti poroja etsimään. Ja huipultahan niitä löytyi. Usvakin löysi itsestään pienen porokoiran kun lähti porojen perään.
Jossakin vaiheessa huipulla istuskeltiin ja katseltiin maisemia, kunnes rupesi kuulumaan hirmuinen "jyrinä" kun iso lauma poroja tuli vauhdilla jostain sieltä kukkulan takaa, Hyryhän ne oli jostain hakenut ja toi ne meille näytille. Sisu vaan seisoi ja katsoi kun porot juoksee kohti, ei sentään alle jäänyt.
Torstaina oli hengailupäivä, kiivettiin me viereisen kukkulan huipulle maisemia katselemaan, mutta muuten vaan hengailtiin leirissä.
Iltapalalla katseltiin että tunturin takaa tulee jyrinän saattelemana todella tummia pilviä. Ensimmäiset tuulenpuuskat repäisi teltasta muutamat kiilat irti, joten tuli pieni kiire pistää kaikki maholliset narut ja kiilat kunnolla kiinni. Piilouduttiin ukkosta telttaan. Yllättävän rauhallisesti koirat otti vaikka ukkonen oli ihan meidän yläpuolella, Sisu ei oikein malttanut käydä nukkumaan ja se oli ihan väsynyt. Nukkui istuviltaan, eikä voinut millään luovuttaa ja juuri kun sen sai makaamaan jyrähti ja se nousi taas ylös.
Perjantaina heräiltiin taas vesisateeseen, joka onneksi loppui pian ja päästiin aamupalalle ja kamoja pakkaamaan. Tavoitteena päivän aikana kävellä suht lähelle autoa. Koirat sai taas muistella miten kävellään nätisti takana.
Löydettiin kiva leiripaikka ja Ville lähti kalastamaan, se ei tosin ole ihan helppo juttu noiden kahden valkoisen kanssa jotka ovat joka heitolla lähdössä jokeen. Sisukin sai tutustua ensimmäistä kertaa kalaan, hirmu tarkasti se katseli kun Ville irroitti kalan ja päästi sen jokeen kasvamaan.
Lauantaina vaellusta oli jäljellä enää nelisen kilometriä josta suoriuduttiin ripeästi ja saatin taas pakkautua autoon ja kaupan kautta kohti mökkiä.
Vaellus meni kaiken kaikkiaan hyvin, Sisu ei tajunnut ollenkaan olevansa väsynyt vaan touhusi kokoajan joka suuntaan, iltaisin se vaan sitten sammu ihan yhtäkkiä johonkin. Sisusta paljastui myös se että väsyneenä siitä tulee hieman aggressiivinen ja todella tyhmä. Sisu melkeinpä hyökkäsi Usvan kimppuun kun heittelin koirille yksi ilta kiviä, Sisu myös pomppasi jokeen ihan holtittomasti ja hyökkäsi virvelin kimppuun.
Se oli sellainen vaellus, ensivuonna sitten uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti