Mahtaisikohan sienikoirasta olla apua kanttarellien löytymiseen, kun ei niitä itse tuolta metsästä tunnu löytävän.
Sisusta tuskin on apua sienimetsällä sen verran tohelo se on ja menee metsässä satalasissa joka suuntaan, mutta eipä se ole keltään pois jos me vähän aivo- ja nenäjumppaillaan kera kanttarellien.
Pari päivää sitten pistin kanttarelleja purkkiin jonka kannessa muutama reikä ja purkki Sisun nenän eteen. Haistelusta naks ja nami. Sisu tajusi homman yllättävän nopeasti. Kokeiltiin jo kahdellakin purkilla, toisessa sieniä, toinen tyhjä. Ja kyllähän se sieni purkki sieltä hienosti löytyi.
Tänään palattiin takaisin yhteen purkkiin kun tajusin että pitäähän sen oppia jotenkin ilmaisemaan löytönsä. Siispä istumisella, koska se sujuu maahanmenoa paremmin. Purkki maahan, Sisu nuuhkaisee purkkia ja heti kun istuu käskystä tulee naks ja nami. Ensin Sisu oli vähän ihmeissään että ei tullut naksua nuuhkimisesta vaan käskettiin istumaan ensin, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan, ja sujui vaikka naapurintäti tuli höpöttelemään.
Kokeiltiin samaa myös Hyryn ja Usvan kanssa, mutta ei ne tajunnu mitään. Usvan kanssa meni vähän paremmin, mutta Hyryä ei kiinnostanu sienet tippaakaan.
 |
| Villen ja Hyryn harjoitukset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti